Roosalle kun sua on niin kova ikävä!

elämää, ei sen kummempaa

Tekis mieli sanoa että ompas aika menny nopiaa...ja sanonkin :) Viime päivitys Balilta...oli niin rankkaa aikaa siellä ettei oo jaksanu kirjotella sen jälkeen :) Noh ei vaisinkaan, oli ihan hirveen kivaa nähdä isukkia ja äiskää ja Heliä ja Juhaa ja nauttia lämmöstä. Täällä Aussilassa kun on tällä hetkellä aikaste kylmä, niin Balin muistelu pistää taas miettimään josko sitä ois aika vaihtaa maisemia, ees hetkeksi, johonkin lämpimään. Emmä tiedä...pitänee mennä peiton alle lämmittelemään ja funtsimaan vaihtoehtoja!

Täällä on kyllä ihan kiva ilma, ei oo satanu hetkeensä...koputan puuta koska säätiedotus lupaa koko ensi viikolle sadetta :( Aamusin on niin vilu kun lähtee töihin että tekis mieli käydä ostamassa pitkät kalsarit. Päällä on semmosta kerrospukeutumista ettei mitään järkee...hihaton, pitkähihanen, T-paita ja huppari, pipo päässä, sormikkaan ja työhanskat kädessä ja huivi kaulassa. Kyllähän siinä sitten lämpiää kun alkaa töitten parissa touhuumaan, että saa sitä mukaan poistaa että loppujen lopuksi on vaan toppi päällä ja shortsit jalassa :) Päivisin on ihan kun Suomen kesä, lämpötilat siinä +20 molemmin puolin. Nice :) Mutta kun aurinko laskee niin samantien saa pistää kaikki taas takasin päälle...

Duunissa oon täällä Perthissä nyt semmoselle suhteellisen ärsyttävälle irkkumiehelle, remppahommia niinkun Sydneyssäkin. Työstä kyllä tykkään ja työkaverit on hirveen mukavia, mutta pomon kanssa tulee otettua aika ajoin yhteen. Sillä on silmät selässäkin ja joka asiasta jaksaa ruikuttaa ja rähistä. Tiiä nyt sitten...kattellaan mitä tästä seuraa:) Mä oon vähän sitä mietä että jos nyt oisin niin paska työntekijä mitä se meinaa että oon niin kaipa se nyt ois mut jo irtisanonu aikoja sitten...eli ärsytetään sitten toisiamme siellä, kun minä en lähde ja se ei mua irtisano :)

Niiiiiiiiiiiiiiin...mitäs täällä on tapahtunu Balin jälkeen. Elämää, ei sen kummempaa. Balilta palasin takasin Corriginiin, Billy ja Tessa oli kultasia kun tulivat mua aamu neljältä hakemaan lentokentältä ja siitä lähettiin suoraan ajelemaan Corriginiin. Siellä piti niin kauheesti pistää nopeesti kamat kasaan ja palata Perthiin, mutta huomasin viikon oleskelun jälkeen vieläkin makaavani siinä samalla sohvalla jonne lysähdin matkan jälkeen...ei vaan saanu aikaseksi mukamas mitään tehdä. Huvittavinta siinä on sekin että loppujen lopuksi en päässy lähtemään sieltä vielä seuraavaankaan muutamaan viikkoon. Sitten kun sain itteni irtauduttua sohvalta, kävin toimistolla pyytämässä pomoilta suosituskirjettä ja ne kyseli että töitäkö haet..."ai täältäkö, no en!" " eiku, siis häh, oisko teillä töitä mulle?" Jäin sinne sitten muutamaksi viikoksi auttelemaan...kuulemma oli joku työntekijöistä lähteny lomalle ilmottamatta kenellekään mitään, niin siinä oli mulle muutaman viikon rako sitten korjata vähän matkabudjettia ja funtsia mukamas ajan kanssa että mitä sitten.

Kaikki meni sitten loppujen lopuksi ihan sutjakkaasti, niin kun monet tietää jo niin kaveri Suomesta, Jyrki, käväs täällä lomailemassa pari viikkoo. Tuli sopivasti tänne just kun mun työt loppu. Onneks oli kivat ilmat ettei kauheesti ollu liian vilu eikä kauheesti sadellukaan...emmä ees muista satoiko:) Mutta Jyrki tykkäs ja nautti olostaan...ja naisista täällä :) hitto mun kamera oli täynnä kaduilla kävelevien naikkosten kuvia...hih =D Enpä sitä itte oo niin ajatellukkaan, mutta pukeutuuhan täällä ihmiset aika eri tavalla kun Suomessa. Mutta suomalaiselle naiskauneudelle ei kukaan vedä vertoja, never :)

Ei me kauheesti mitään kummosta Jykän kanssa tehty, kierreltiin ja katteltiin Perthiä ja vaan oleskeltiin. Mulle kävi vähän huonosti kun jostain kumman syystä onnistuin loukaamaan selkäni aivastamalla?!? Makasin siinä sitten sängyssä pari päivää, mutta onneksi sain Jykän lähtemään yksinään kiertelemään, ettei tuhlannu lomaansa hostellihuoneessa nököttämiseen mun seurana. Pääsiäiseksi sentään selkä parani ja päästiin lähtemään täällä asuvien kavereitten Minnan ja Ianin kanssa tuonne vähän etelämpään Bunburyyn viettämään viikonloppua. Kauheesti piti mennä biitsille katteleen delfiinejä ja viinitiloille, mutta you know...nähtiin me paikallinen pullokauppa ja pari nuorta kaveria jotka pitää huolen delfiineistä:) Oli kyllä hauska viikonloppu...vähän niinkun juhannus...ei siitä kaljanjuonnista meinannu tulla millään loppua :) ja Jyrkikin näki sitten ihan sitä oikeeta hostellielämää:)

Mitäs muuta...niin oon ostannu auton. Tai kai siitäkin jo tiesitte:) pitänee laittaa kuva mun Cosmosta tänne, se on kyllä aika helmi. Mun pikku homoauto:) Nissan Pulsar 1990. Ostin sen Corrinista joltain Billyn tuttavaperheeltä. Eipä ihan varmasti ois tullu ostettua autoa omin nokkineen, kun niistä en juurikaan yhtään mitään ymmärrä. Neljä pyörää ja ratti väärällä puolella, siinähän se. Cosmo ei juurikaan paljoa kustantanut, 600$ :) Ei sillä hinnalla sais Suomesta varmaan ees peltoautoo. Cosmo on rullannu ihan mukavasti lähiaikoina, eipä ois työmatkoista tullu yhtikäs mitään ilman oma autoo että on se ollu ihan ok investointi. Eikä lainkaan niin hankalaa kun Suomessa. Tai emmä tiedä miten se sielläkään menee...Cosmolla ajelin Corrinissa ihan sutjakkaasti pari viikkoo työmatkoja...ei siinä se lämpömittari toiminu, eikä oikeen takaovien lukotkaan ja vähän se pörisee kun pakoputki täynnä reikiä :) Välillä tulee pohtineeksi liikennevaloissa pöristellessä että koskakohan se moottori tippuu tästä autosta. Kilisee ja koliseehan se, mutta eteenpäin kulkee, sehän siinä on pääasia.

Paitsi...Sillon kun vihdoin ja viimein sain pakattua kaikki kimpsuni ja kampsuni Corriginista, jätin tippa silmässä kaiken tutun ja turvallisen taakseni ja lähdin huristelemaan yksinäni kohti Perthiä. Nyyh. Soitin Billylle töihin ennenkun läksin että onhan mun autossa nyt kaikki hyvin, vettä ja öljyä ja sen semmosta? Juu juu sano kaveri, no worries you know. Noooooooh, siinä muutaman tunnin köröttelyn jälkeen saavuin Perthiin, ihan ydinkeskustaan kattellen että miten pääsen tonne ja tonne tielle. Siinä sitten punasissa liikennevaloissa tosiaan pohtiessani että tuostako pääsen, niin kuulu vaan puff ja konepellin alta alko savu nousemaan. Huoh...Siinä kerkes jo suomalaiset kirosanat kuulumaan ikkunasta ulos siihen tahtiin että jalankulkijatkin rupes punastumaan. Pikanen päätös siinä punasissa että lähdenkö oikealla ruuhkaan vaiko minne kurvaan autoni kanssa. Bongasin raksatyömaan siinä vastapäätä ja hurautin sauhuavan Cosmoni kanssa sinne. Onni onnettomuudessa, raksaäijät oli tosi mukavia...olivat siinä työjälkeisellä kaljalla, huutelivat vaan että vituttaako, joo, otatko kaljan, joo :) Tulivat siihen sitten lisäämään vettä sinne mikä se sitten onkin se jäähdytin ja istuin siellä muutaman tunnin juopottelemassa ja oottelemassa että auto jäähtyy :) Ei se kunnossa se auto kyllä sen jälkeen ollu...saman tien kun läksin ajamaan sieltä pois niin sauhu alko taas nousemaan konepellin alta. Huoh. Pääsin sentään ruuhkasta pois alta ja eksyin tottakai eli päätin jättää autoni vaan johonkin sivukadulle, otin kamppeeni ja läksin kävellen hostellille. Piti Jykä hakee autolla lentokentältä, mutta piti päätyä taksiin...noh auto sekin on :)

Seuraava päivä meni korjaamosetää etsiessä ja yks löytykin joka sen muutamassa päivässä korjas...tai korjas ja korjas...kun sen sieltä hain niin sano että onnee nyt sen kanssa. Ei niin kauheen vakuuttava lausahdus ollu sen jälkeen kun vingutin 240 dollarin laskun pois alta:) Mutta siitä on jo pari kuukautta aikaa ja auto on toiminu ihan hyvin..korjas onneks sen lämpömittarin kojetaulussa, niin nään ees että miten se kuumenee:) Trippimittari lakkas toimimasta kuukausi sitten, mutta se nyt ei menoa haittaa :) Paitsi ehkä sitten myyntiä, jos siihen ruljanssiin meinana joskus ryhtyä. Vaikee vaan sanoo että koska pitäis käydä tankkaamassa kun se bensamittarikin toimii vähän sillon sitä huvittaa:) Oishan mulla bensakanisteri takakontissa, ois varmaan ihan hyödyllistä täyttää se joskus:) Kyllähän siitä Cosmosta kerran loppu akkukin, vaikka niin mukamas piti olla uus akku. Jätin kerran vaan valot siihen päälle ja hostellin väki onneks on niin mukavaa sakkia että tulivat huolestuneena ettimään mua että autossas palaa valot. Ei tietenkään palanu enää kun sitä menin kattomaan :) Noh pojjaat sitten rupes työntämään sitä ja saamaan sitä silleen taas käyntiin, ei oikeen onnistunu, mutta olihan se aika hauskaa työntää sitä autoo pitkin Perthin katuja ja välillä joku hyppää kuskin paikalle yrittäen saada sitä käyntiin. Siinä tohinassa tulin kysyneeksi pojilta että eikös nyt olis helpompaa yrittää käynnistää sitä niillä käynnistyskaapeleilla??? Olishan se, mutta kellä semmoset nyt on?!? Tokasin vaan että onhan mulla, herranjumala mulla on 600 dollarin auto, tottakai mulla on käynnistyskaapelit :) Tuli vähän nyrtyneitä katseita, mutta niillähän se sitten onnistu...jonkun sulakkeet ne siinä tohinassa onnistu polttamaan että taas joku paikka siellä sauhus...mutta käyntiin lähti ja sitten vaan ilta-ajelulle lataamaan akkua :) voi Cosmo parka, sen pitäis päästä Top Geariin vuoden autoksi :)

...perhosia vatsassa...

Aika on menny ihan järjettömän nopeesti...täällä Corriginissa on tullu oltua jo yli kolme kuukautta ja tuntuu että vastahan tänne tulin :) Tavallaan sitä tuntuu että vastahan mä tänne Aussilaankin tulin :) Kohta oonkin sit jo takasin kotona...ehkä !?!

...
Onks tää nyt eka kirjotus tälle vuodelle??? Jos vaihtais tekstin väriä uuden vuoden kunniaksi...Mutta tosiaan, samat kuviot täällä on jatkunu kun viime vuonnakin eli viljahommissa vaan. Huolimatta kaikenlaisesta draamasta yksityiselämän saralla, niin tää vuosi on ollu töissä kyllä paljon mukavempi ja hauskempi kun viimevuonna. Mulla on mukavat kämppikset ja mukavat pomot...sekä pikkupomo Billy ja isopomo Channo. Ne on pitäny musta ylihyvää huolta että oikeen mieltä lämmittää. Hyvinhän ne ois voinu sanoo että sie oot vaan reppureissaaja, mee muualle ongelmines...mutta nepä sano että tuuppa meille asumaan niin ratkotaan sun asiat yhdessä...tai me pojat hoidetaan:) ihanaa!

huushollin asukit...minä, Tessa ja Billy paikallisessa...

...
Ja onhan se silleen ollu kivempaa ja helpompaa tänä vuonna, kun enkuksi vitsaileminenkin sujuu jo vähän sutjakkaammin ja töissäkin tiedän mitä siellä pitää tehdä. Viime vuonna tää paikka kun oli mun eka duuni, niin vähän oli sanat solmussa suussa ja välillä meni se sormikin sinne perässä ihmettelemään että mitä helvettiä täällä oikeen pitäis tehhä? Tänä vuonna sain työskennellä yhdessä varastopisteessä koko sadonkorjuun Billyn "alaisena". Se on rento pomo...ehkä vähän turhankin rento, koska loppujen lopuksi mä hoidin siellä koko ruljanssia että viljat menee minne pitää ja varastot ei ylitäyty. Mikä sinällään oli aika hienoo, että se luotti muhun niin paljon että anto mulle noinkin vastuullisen tehtävän. Homma meni lopulta siihen pisteeseen, että kaikki muut työntekijät tuli multa aamusin kysymään että mitäs tänään tehdään jne. Billy vaan hoiti ongelmat jos semmosii tuli:) Ja olihan niitäkin...mäkin mokailin pari kertaa, mutta mitään suurta draamaa ei ollu,...vähän vaan se viljavarasto sit ylitäytty kerran vaiks ei pitäny :) sattu olemaan lauantai ja krapulapäivä, nukahdin työmaakoppiin ja yks rekkakusi tuli nauramaan sinne että teilläpä on tänään vähän siivottavaa:) muut ei ollu kovin tyytyväisiä, mutta mä yritin vaan aatella positiivisesti heiänkin puolesta että tein vaan palveluksen. Nyt hei saadaan ylityötunteja ja lisää liksaa:) ei niitä oikeen naurattanu...
...

Team Dudinin = Ben, minä, Glenn, Charmaine ja Billy

...
hmmmmmmmmmm...kauheeta muistella mitä oikeen on tapahtunu kolmen kuukauden aika, mutta eipä juuri mitään julkaisemiskelpoista ;) ihan normielämää, töitä, pubielämää...tylsiä koti-iltoja ja silleen. Täällä nyt on näitä juurieronneita sinkkumiehiä enemmän kun viime vuonna niin bileitä riittää. Ja tuo Billykin on vähän kanssa tuommonen pubieläjä ja iltanapsuttelija, niin onhan sitä elämää tässäkin talossa riittänyt. Ollaan naureskeltu että vähän tää elämä täällä on kuin Days of Our lives sarjasta, kaikenlaista draamaa, itkua, naurua ja sen semmosta itse kunkin elämässä.
...
Nää ihmiset täällä kyllä on pitäny huolta että mulla on hyvä ja turvallinen olo...kutsunu mut joka paikkaan ja vieny mua joka paikkaan. Käytiin kerran niin sanotusti retkeilmässä tuolla pusikossa (bush niinkun nää täällä puhuu). Pojat otti noi motskarit mukaan...mitä ne nyt on kun ajellaan tuolla kuravelleissä ja mettiköissä? Ja täällä on semmosia patjamakuupussi yhdistelmiä kuin swag(?)...ihan mahtava keksintö! Mä ostan ittelleni semmosen tuliaisiksi:) Se on niinkun patjan kokonen "pussi", tuulenkestävää kangasta, sinne saa peiton tai makuupussin sisälle (siis siellä on patja) ja sit vaan vetskari kiinni ja pään pussiin tai voi jättää hyttysverkon naaman kohdalle ja nukkumaan. YLIMUKAVIA!!! Siellä me nukuttiin keskellä ei mitään ja käytiin yöuinnilla lammessa...siellä oli kiva kellua ja kattella kirkasta tähtitaivasta...oli kirkas jopa ilman rillejä päässä:) Siinä kyllä tuli huokailtua että ompas hienoo.....

leiritulen ääressä uinnin jälkeen

...
Tähän elämään täällä on tottunu. Niin sanotusti säännölliset työajat, oma huone / koti johon palata aina töitten jälkeen...omat jutut, tutut kaverit ja ympäristö. Vähän niinkun lyhytaikainen oravanpyörä jota on jostain syystä taas vaikea jättää taakseen ja alottaa udet seikkailut. Mulla on perhosia mahanpohjassa, ihan kun en mukamas ennen matkustellu :) Piakkoin on aika aika jättää tääkin kyläpahanen taas taakseen ja mennä tutkimaan uusia paikkoja vähäksi aikaa. Silmät ristissä oon päivätolkulla ettiskelly halpoja lentoja ja paikkoja mihin mennä...jostain syystä en vaan saa aikaseksi tehdä asialle jotain ja varata niitä lentoja. Tiiän mihin mennä ja minä päivinä, mutta oon huomannu että keksin ittelleni koko ajan jotain muuta tekemistä ettei tarttis kohdata sitä todellisuutta että pitää taas kohta lähtee. Mutta sitten kun lähtee ja tapaa taas uusia ihmisiä niin eiköhän sitä taas voi huokasta helpotuksest aja tokasta että elämä on loppujen lopuksi sittenkin aika kivaa :)
...

Axle

minä ja Billyn poika Dominic taiteilemassa

minä Billyn kyydissä kruisailemassa

terveisiä töistä :)

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi "päivittää" tätäkin blogia...mutta niinkuin aikaisemmin mainitsin niin ei täällä juurikaan mitään ole tapahtunut niin ei ole viitsinyt samoja tarinoita viimevuodelta toistaa...
...

Tässä teille pari videotervehdystä työmaalta...vähän oli tuulista ettei varmaan ihan kaikkea kuule mitä yritän kertoo. Ja kun en osannu päättää kumpi on parempi ja kivempi niin pistin molemmat sitten samalla sisällöllä:) vähän tyhmiää ne on mutta ompahan jottain :) Työkaverit vähän ihmetteli, mutta ne on jo loppujen lopuksi tottunu mun suomenkielen höpötykseen...ja näköjään oon vaihtanu huomaamattani puhekielen suomesta enkkuun :) koittakaa ymmärtää :) ja jostain syystä kuvanlaatu on aika surkee, mutta eiköhän siitä jottain selvää saa...
...

hiljasta hiljasta

Aattelin nyt pikasesti päivittää mitä kuuluu vaikkei oikeestaan kuulu juurikaan mittään...
wes
Viime vuonna kun saavuin tänne maahan, niin eka työpaikka oli viljavarastoilla Corriginissa...ja täällä taas ollaan :) Aika on kyllä on menny todella nopeesti. Minuutit menee hitaasti mutta päivät nopeesti...ja niin paljon ois vielä nähtävää ja koti-ikäväkin ois ja emmä tie m ihin suuntaan sitä oikein lähtis tän jälkeen.
...
Emmä nyt viitti kertoo sen tarkemmin mitä täällä teen kun kaiken tästä työstä oon jo viime vuonna kertonu...kunhan siivoillaan viljavarastoja tällä hetkellä ja ootella harjan varteen nojaten josko se vilja piakkoin jo kypsyis niin pääsis farmarit puintihommiin ja me varastohommiin.
...
Mitäs muuta...ei muuta. Musta ei varmaan tällä sivustolla kuulu ennen joulua paljookaan joten ei kannata kieli pitkällä käydä joka päivä kattomassa josko ois jotain uusia juoruja...ei o. Ei täällä mittään tapahdu. Ja kun toi harvesti sitten oikeen kunnolla alkaa niin kuulemma joudun muuttamaan sinne työmaakoppiin punkkaamaan viljavaraston pihalle ja ne paikat missä työskentelen tänä vuonna on signaalin ulottumattomissa...eli kiva kiva harvesti tulossa. Ei puhelinta, ei nettiä...
...
Ai niin, jos joku nyt jostain syystä haluaa lähettää mulle jotain niin osoite on se sama vanha kun viime vuonnakin
...
Elisa Koski
7 Seimons Avenue
6375 Corrigin WA
Australia
...
Jos pistätte pakettii niin kattokaa ettei se tuu silleen kirjattuna ettei mun tarttis mennä postiin sitä allekirjottamaan...koska jos en asukaan täällä niin pistän jonkun kämppiksistä sen hakemaan, ne kun postissa mut tuntee ja antaa mun paketit kelle vaan pyydän...muttei kirjattuja paketteja. Jos postit naikkoset niin kuitenkin vaatii, niin ilmottakaa mulle niin osaan odottaa ja tähdätä vapaapäivät silleen et kerkiän tänne postiin.
...
homma bueno, hauskaa talvee kaikille:) tääl tuppaa olemaan jo vähän hiki ilmat:)

matkalla taas...

Pikapaivitys eli ei mitaan uutta lansirintamalla :)
...
Darwinista ollaan lahdetty jatkamaan matkaa takaisin Perthiin...eli ei niinkaan jatkamaan vaan palaamaan sinne mista lahdettiinkin. Darwinissa lakoi hikoiluttaa siihen malliin etta oli jo aika lahteakin.
...
Nyt ollaan vaan ajettu ja ajettu ja ajettu, muutamassa paivassa reilut parituhatta kilsaa...ellei jopa kolme. Parin paivan paasta ollaan Perthissa ja mennaan kattomaan Megadethia ja Slayeria ennen Corriginiin paluuta. Jipii viljahommat odottaa :) huoh...tylsaa hommaa ja ei niinkaan huvittais menna, mutta minkas teet rahanahneena, sielta kun saa aika hyvat saastot. Pitaa vaan ajatella positiviisesti sita saastoa ja sita mita kaikkee sen jalkeen onkin sitten varaa tehda :) paivaunelmissahan sita selvittiin viimekin vuosi siella :)

...

Taalla on kylma...tai viilee. Darwinissa ei jaksanu olla kun oli niin hiki ja nyt kaipaa sinne jo takasin kun on iltaisin liian viilee :) kauheet akun taytyy laittaa pitkathousut jalkaan...ja kengat! Oon kavelly flip flopeilla niin kauan etten taida enaa pysya pystyssa normikengilla...perussuomalainen, saat ei oo koskaan hyvat :)

...

Mutta eipa taalla sen kummempia...valokuvia en oo juurikaan ottanu, kun on samat maisemat kun tannepain tullessakin. Kuhan vaan ilmottelen etta elossa ollaan kun puhelimessa ei oo taalla keskella mitaan minkaanlaista signaalia...pitaiskohan vaihtaa puhelinliittymaa???

...

Oh yeah, piti jo aikoja sitten pistaa ilmootus tanne, etta kun ja jos soittelette mulle tannepain ja vastaan mutta mitaan ei kuulu, niin pirauttakaa uudestaan. Joko vika on mun puhelimessa, linjoissa tai sitten vaan Darwinissa/Australiassa, mutta on puhelut patkiny aika raivostuttavasti jo jonkin aikaa. Ja kun Suomesta soittaa niin useesti nakyy vaan tuntematon numero tai joku ihme numero. Tiian kylla etta puhelu tulee Suomesta mutten tieda etta kenelta...eli jos puhelut patkii ja patkii tai ma en vaan vastaa, niin jattakaa aaniviesti tai pistakaa normiviestia, niin ma soittelen takasin kun tiian kuka mua on kaivannu :)

Roadtrip part7 Kununurra-Edith Falls-Darwin

Broomesta koukattiin vähän sisämaahan päin, kun tähän mennessä ollaan ajeltu suurin piirtein rannikkoa pitkin. Broomen ja Kununurran välillä ei juurikaan ollut mitään muuta kuin pikkukyliä bensa-asemoineen…ja välimatka oli niin pitkä että pysähdyttiin yöksi taas yhdelle 24h levähdyspaikalle. Tällä kertaa levähdyspaikan portilla oli ilmoitus, että tämä on krokotiilien asuma-aluetta, olkaa varovaisia :) Ei ne nyt sinne asuntovaunujen sekaan tullu, mutta kyllä muutamat reissaajat niitä kävi etsimässä päiväsaikaan siitä läheisestä joenuomasta. Hullut. Mä olisin halunnu sen yön nukkua teltassa, mutta Jasonia tais vähän pelottaa, niin nukuttiin sit autossa kaikenvaralta. Oli se paikka aidattu, että epäilen ettäkö ne ne krokot ois sinne tullu ketään meistä häirittemään.

Kununuraan saavuttiin kerrankin päiväsaikaan ja meillä oli aikaa käydä tutkimassa eri leirintäalueita…muina kertoina ollaan yleensä saavuttu perille pimeän aikaan, että ollaan majoituttu siihen ensimmäiseen paikkaan jossa myöhäinen check in on mahdollista. Tällä kertaa löydettiin aika magee paikka tai pikemminkin leirintäalue nyt oli niinkun muutkin, mutta meidän telttapaikka oli ihan järven rannalla. Pystytettiin sitten teltta niin että oven suusta saatiin katsella järvimaisemaa :) Järvi näytti upealta ja oishan se ollu hienoa jos sinne ois uimaankin saanut mennä…mutta taas oltiin krokotiilien mailla ja uinti oli sallittua vaan omalla vastuulla. Epäilen taas ettäkö ne olis majaillu siinä ihan leirintäalueen hälinän läheisyydessä, mutta en aatellu mennä kokeilemaankaan. Öisin oli ihan mielenkiintoista kuunnella ulkoa kuuluvia ääniä…kaikki kalan loiskahdukset vaikutti krokotiilien läiskinnältä. Kerran jopa heräsin ihmeissäni, että nyt se krokotiili murisee tuolla ulkona, mutta se olikin naapurin setä joka kuorsas :)

Kununurra oli pieni paikka ja yksi niistä paikoista, joissa on ihan hemskatisti reppureissaajia…ei nyt niinkään tällä hetkellä, mutta syksymmällä kun alkaa hedelmien poimita ja melonien sadonkorjuu. Siellä vissiin viljellään meloneita ja mangoja nyt ainakin. Jasonilla on joku linkki sinnekin, että ei sitä koskaan tiedä josko sitä löytäis ittensä sieltä poimimasta meloneita syksymmällä. Muuten siellä nyt ei ollut mitään sen ihmeempää…jäätiin sinne neljäksi yöksi vähän lataamaan akkuja kun todettiin että aikaa riittää. Oltiin siihen asti matkustettu aika nopeeta tahtia. Siellä ei juurikaan tehty mitään ihmeellistä…meinattiin mennä kanootilla soutelemaan, mutta se vaan jäi kun vähän laiskotti. Liika lomailu alkaa laiskottamaan, niin ei jaksa ja viitti tehdä sitäkään vähään.

Käytiin ajelemassa ympäri pitäjää, meinattiin jopa mennä katsomaan lähteitä tai kiviä mitä lie, mutta se tosiaan jäi ihan meinaamiseksi. Katteltiin opasteita, että ei niissä oo mitään mainintaa nelivetoautoista, kai me voidaan tän Jacksonin kanssa sinne ajella. Minä ajoin ja jäätiin jumiin hiekkakinokseen noin 30 kilsaa pääteiltä, auto sammui eikä suostunut enää lähtemään käyntiin. Mua nauratti ja pelotti, kun just siihen mihin auto sammu, niin luikerteli kauhee käärme tien yli. Eikä tietty ollu kameraa missään lähettyvillä…noh, mä lähdin sit seikkailemaan siihen läheiselle tielle ja pysäytin jonkun paikallisen kalamiehen, jolla onneksi oli nelivetoauto ja se onnistui hinaamaan meidät pois sieltä. Autojen korjaamisesta se ei tienny mitään, niinkun ei Jasonkaan…että jäätiin sinne oottelemaan auton konepelti auki seuraava ohiajajaa. Ohi ajoikin kaksi aboriginaalia ja mulla jo kerkes välähtämään mielessä että nyt meit vähintään ryöstetään ja hakataan, mutta ne oli ihan mukavia heppuja ja tiesi autoista aika lailla…ihmekkös:) ne korjas sen ja kerto miks se on lähiaikoina temppuillu. Hyvä hyvä. Päätettiin lähtee ajelemaan takasin päin ja jättämään suosiolla nää kaikki sivuhiekkatiet rauhaan…ei sovi mein Jacksonille. Harmiksi vaan että täällä ei oo juurikaan paljoo mitään nähtävää ilman kunnon nelivetoautoa. Vaikka semmoinen auto oliskin, niin kaikille nähtävyyksille ois kumminkin tosi paljon matkaa, useampi kymmenen kilsa + matka takaisin…

Ei siellä nyt mitään muuta ihmeellisempää…käytiin rommitislaamossa, kun jostain syystä se houkutti Jasonia. Otettiin opastettu kierros, mikä ei mua napannu yhtään kun en siitä niitten englannista mitään ymmärtäny…Jason oli tohkeissaan miten rommia tehdään ja mä olin enemmän innoissani siitä miten ne kierrättää siellä kaikki ja tekee paljon itse. Pöydät oli tehty vanhoista lavoista ja pullojen etiketit tehdään itse ja kaikki sinetöidään itse ihan käsipelillä…hyvä että molemmat löysi jotain joka kiinnosti :) Jason jäi sinne kierroksen jälkeen ’saluunaan’ maistelemaan eri rommeja sun muita, niin mun vastuulle jäi ajaa takasin leirintäalueelle.

Kununurrasta pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin taas ajelemaan eteenpäin…tietäen että taaaaas on pitkää ajoa luvassa ilman mitään näkemistä. Jason ajoja mä taisin nukahtaa…kuulemma ajettiin 6 tuntia kun päästiin seuraavaan kaupunkiin Katherineen. Kierreltiin ja katseltiin, mikään ei ollu auki…löydettiin juuri sulkemassa oleva fish and chips kauppa ja haettiin eväät sieltä ja jatkettiin matkaa, tällä kertaa minä kuskina.

Viimeinen pysähdyspaikka ennen Darwinia oli Edith Fallsin kansallispuisto. Taas vaihteeksi saavuttiin sinne pimeellä, mutta onneks oli teltoille vielä tilaa…ja jostain kumman syystä taas yksi kylmimmistä öistä. Myöskin yksi upeimmista tähtitaivaista…niin musta taivas ja niin älyttömän paljon kirkkaita tähtiä. Samaa ihailtiin Kununurrassa…upeeta. Koko yön kuunneltiin putouksen pitämää meteliä ja ootettiin innolla aamua, jotta vihdoinkin nähtäis jotain tosi hienoa ja ehkä jopa päästäis uimaan putouksen alle. Niin varmaan…aamulla kun seurattiin ääntä ja löydettiin monen muun matkailijan tavoin putouksen lähelle, se oli ihan semmonen snadi! Kauheeta meteliä se kyllä piti…pyh, mä olin pettyny. Uimaankin sai mennä omalla vastuulla taas vaihteeksi, kun siellä taaaas oli niitä krokoja. Yks nuori pari sinne kyllä pulahti, mutta en minä ois…
Darwiniin saavuttiin 10 päivää aikataulusta etukäteen, joten ollaan me aikamoista vauhtia ajeltu…enemmän ois menny kyllä aikaa, jos oltaisiin ihan ajan ja rahan kanssa tehty erilaisia järjestettyjä turistireissuja sun muita ja jos meillä ois olu mahollisuus päästä ton auton kanssa joka paikkaan. Mutta kun kummatkin tykkää istua ratin takana, niin mikäs siinä sitten matkatessa:) Nyt ollaan hengailtu täällä Darwinissa jo viikko, ei olla tehty juurikaan mitään…makoiltu vaan ja nautittu (kärsitty) kuumuudesta ja kosteudesta. Kierrelty kaupunkia, käyty leffoissa ja vaan hengailtu…lisää Darwinista sitten kun palaan tänne taas Thaimaan reissun jälkeen ;)

Roadtrip part6 Broome

Port Hedlandista oli taas aikamoinen ajomatka seuraavaan paikkaan, Broomeen. Matkanvarrella ois ollu tai olikin eighty mile beach, jonne aateltiin mennä koisimaan ja kurkkimaan jos vaan mahdollista. Ei ollu ei. Taas ois pitäny olla nelivetoauto, jotta oltaisiin voitu ajella rantaviivaa pitkin. Käytiin yhden leirintäalueen rannalla katselemassa mimmoinen se kuuluisa ranta oikein on. Siellä oli paljon kalastajia ja uiminen tai olla kielletty ja käveleminenkin oli vähän omituisesti opastettu. Ranta on kilpikonnien pesimäaluetta, joten ei saanu ihan miten vaan kävellä siellä. Tai emminä muista oliko se uiminen kielletty, mutta mene nyt sinne uimaan kun siellä on miljoona kalastajaa virveleitten kanssa huitomassa.

Broome on taas yks hikisimmistä paikoista jossa ollaan tähän asti oltu…kaunis pikku kaupunki kuitenkin. Upein ranta mitä ollaan tähän asti nähty. Meillä oli aika huonot infot caravan paikoista, kaikkiin kun ei saanut telttaa pystyttää…löydettiin kuitenkin aika edullinenkin paikka, mutta se oli kuin hostelli, mutta vaan pelkkiä telttoja. Koko teltta-alue oli reppureissaajia täynnä, sikin sokin ja roskia ja pulloja joka paikassa. Porukka vissiin asusteli siellä pitemmänkin aikaa, kävivät töissä päivisin ja ryyppäsivät iltaisin. Huomattavasti halvempihan se on kuin hostellit, että mikäs siinä jos jaksaa asua teltassa koko ajan…ainakin näytti porukalla hauskaa olevan. Me ei taas vaihteeksi oltu Jasonin kanssa mitenkään sosiaalisella tuulella, joten hengailtiin vaan kahestaan ja näytettiin semmosta naamaa että älkää muut tulko juttelemaan :) Mulle kyllä iski aika kova kaveri-ikävä siellä, kun näki miten muut oli isoissa porukoissa pitämässä hauskaa :(

Broomen kuuluisin ranta, Cable beach oli kyllä upea. Rantaviivaa oli vaikka kuinka ja merivesi oli kirkasta. Sinne kun istahdettiin, ihmettelin että mitä ne kaikki ihmiset siellä meressä oikeen tuijottaa, kukaan ei ui, kaikki vaan töllöttää yhteen kohtaan. Joku siellä näytti siltä että sitä pelotti, mutta tais vaan hytistä kylmästä merivedestä (ei ollu ees kylmää)…meinasin että haiko se siellä uimareita pelottelee, mutta pari delfiiniähän siellä rantavedessä pulikoi. Ei saanut kyllä harmiksi minkäänlaista kuvaa, kun olivat niin vikkeliä että näkyi välillä pienen hetken evä tai pyrstö. Siellä oli juuri loppunut meduusa kausi, mutta silti vissiin piti olla varuillaan…jotain oli juuri pari päivä sitten meduusa pistänyt. Pitää kuulemma etikkaa pitää mukanaan siltä varalta josko meduusan kynsiin joudut…yks pikku meduusan raukka, limaköntti, siellä rantahietikosta löytyikin.

Broomessa päätettiin mennä katsomaan krokotiileja. Ensimmäinen ns. maksullinen huvi jonne me mentiin…siellä oli opastettu kierros ja se opas sitten heitteli niille krokoille kalanraatoja ja yritti saada niitä hyppimään ruoan perään. Siellä oli myös muita eläimiä, vähän surullisen näköisiä kenguruita ja muita samannäköisiä otuksia…ei mitään erikoista, mutta ihan jees.

Meinattiin myös mennä kameliajelulle seuraavana päivänä, auringonlaskun ajelulle :) Mutta sinä päivänä kun meinattiin se tehdä niin oli kurja ja pilvinen ilma ja edellisenä yönä oli satanut kaatamalla vettä…kurjuus. ei sitten jääty sinne kolmanneksi yöksi vaan päätettiin jatkaa matkaa parempien ilmojen toivossa.

Roadtrip part5 Port Hedland

Tää Australia on kyllä iso maa (yllätys)…varsinkin etäisyydet täällä lännessä on ihan mahdottomat. Kevyesti voit ajella 500-600 kilsaa näkemättä mitään muuta kun kuivaa maastoo ja kuolleita kenguruita tien varsilla. Ehkä sitten just sopivasti tulee vastaan road house jossa tankkaat tankin täyteen kallista bensaa seuraavaa 600 kilsaa varten. Vettä pitää juoda niin paljon kun jaksaa ja sitten pitää pysähtyä tienvarsille puskapissalle peläten ettei vaan käärmeet pure hanuriin.

Täällä kyllä on jossain kohtia tienvarsi majoituspaikkoja eli normaaleita levähdyspaikkoja, joissa on myös 24h majoituslupa. Ei siellä juoksevaa vettä ollut tai sähköä, mutta ulkohuussit löyty. Niissä paikoissa tuli nukuttua autossa muutaman kerran. Säästi rahaa kun kerta oli ilmainen ja oli se vähän turvallisempikin paikka pysähtyä nukkumaan, koska siellä oli yleensä useampikin asuntoauto samaan aikaan. Muuten jos oltaisiin jääty johonkin tavalliseen levähdyspaikkaan yöksi, voipi olla että autossa ei ois renkaita enää aamulla tai tiedä sitten mitä meille ois voinu sattua. Mitä pohjoisemmaksi länsirannikkoa tullaan, sitä enemmän ollaan aboriginaalien mailla. Vaikka minua itseäni kiehtoo kovasti heidän historia ja elämäntyyli, niin ne ei oo kuulemma mitään ystävällisintä porukkaa. Suurin osa on alkoholisteja ja tee mitään muuta kun lorvivat ja aiheuttavat häiriötä. En sitten osaa sanoa, kun en ketään ole henkilökohtaisesti tavannut. Mutta kyllä niitä aika ajoin näkee tienvarsilla huutelemassa ja jotkut pienemmät kaupungit on täynnä aboriginaaleja, vaan makoilemassa nurmikolla pullokaupan lähettyvillä :)

Exmouthista jaksettiin ajaa Port Hedlandiin asti, oisko ollu jopa reilut 800 kilometriä…sinnepäin ainakin, paljon! Oltaisiin jatkettu vielä vähän pitemmälle, koska Port Hedlandin jälkeen olisi ollut yksi tämmöinen 24h levähdyspaikka. Port Hedland kun ei vaikuttanut millään tavalla mielenkiintoiselta paikalta, se on vaan teollisuuskaupunki isoine rautatehtaineen. Kierrettiin paikkaa vähän ympäri, tankattiin auto taas vaihteeksi ja päätettiin jatkaa matkaa. Onneksi pysähdyttiin yhden rannan lähettyville parkkipaikalle vaihtamaan kuskia, vähän venyttelemään ja syömään välipalaa. Samaa oli tekemässä yksi vanhempi parikunta asuntoauton kanssa ja he kertoivat että tie Port Hedlandista Broomeen oli suljettu. Siellä oli tapahtunut bensa-aseman räjähdys juuri vähän ennen kuin me ajettiin kaupunkiin. Koska se sijaitsi ihan tien vierellä, viranomaiset sulkivat koko tien. Silloin kun ajettiin kaupunkiin päin, ihmeteltiinkin että mikäs savupilvi se tuolla auringonlaskua häiritsee. Ei siinä muu auttanut, kun jäädä sinne yöksi. Bensa-aseman pitäjältä kysyttiin ajo-ohjeet lähimmälle rannalle ja yövyttiin siellä autossa.

Port Hedland oli varmaan yksi pelottavimmista paikoista olla yötä. Jossain vaiheessa iltaa näin että tännepäin on tulossa kaksi autoa ja lujaa…äkkiä valot sammuksiin! Tietääksemme kun noilla rannoilla tai millään ns julkisilla paikoilla ei saisi majoittua. Jonnekin ne autot sitten ajo, enkä tiedä näkivätkö meitä…mutta kun mentiin nukkumaan auton taakse ja mä olin jo puolinukuksissa, Jason herättää ja sanoo että nyt ne on tulossa tännepäin. Heräsin siihen että autonvalot osoittaa meitä, mutta päätin olla liikkumatta…sehän musta taas vaihteeksi tekeekin näkymättömän :) Ne tais olla paikallisia nuoria huviajelullaan ja huutelivat meille että painukaa helvettiin täältä rannalta. Sit ne lähti menemään ja me jatkettiin koisailua…vähän sydän hakkas, mut ei kai ne takasin tuu…huutelevat vaan.

Vähän oli pirun hikinen yö…täällä pohjoisemmassa alkaa ilmasto olemaan jo vähän kosteampaa ja hikisempää. Aamulla oli niin nihkee olo, että livahdettiin läheiseen leirintäalueeseen sisälle suihkuun. Jasonilta ne oli jotain kyselly, että majoitukko täällä ja mitäs teet…mutta ei ne sit sen kummemmin kyselly tai epäilly. Ensimmäistä kertaa meillä simahti autokin siellä…kumma kyllä se jotain vikaa siinä autossa on aina sillon kun mä ajan:) En tiiä mikä sitä Jacksonia vaivas, mutta ei suostunu lähtemään käyntiin. Mullä kävi jo kaikki kauhuskenaariot mielessä läpi, että nyt se on ihan totaalisesti romuna ja mein pitää ostaa uus auto tai mennä bussilla tms. Jason kun ei oo mikään automekaanikko, mutta jollain kumman tavalla se sai sen taas käyntiin :)

Roadtrip part4 Monkey Mia-Coral Bay-Exmouth

Yks yö siellä ja jatkettiin ajomatkaa taas pohjosemmaksi paikkaan nimeltä Monkey Mia. Monet on sitä paikkaa kehunu maasta taivaaseen ja oishan se ollukkin varmaan ihan siisti paikka jos ei ois ollu niin kylmä. Vähän se oli pettymys, kun luultiin että se ois niinkun jonkinlainen pikkukaupunki, mutta ei…ei siellä ollu kun majapaikkoja ja ravintoloita ja koko alueelle pääseminenkin maksoi. Ja me tietenkin oltiin liikenteessä yömyöhään, niin koko paikka oli suljettu. Noh ajettiin taas takaisinpäin ettimään majapaikkaa ja päädyttiin nukkumaan autossa look out paikassa…vaihteeksi:)

Aamulla sitten takaisin Monkey Miaan. Ihan vaan sen takia kun siellä on delfiinejä…ei siellä sitten mitään muuta ollukkaan…rantaviivaa ois ollu ja upeennäkönen meri, mutta mene nyt sinne uimaan kun siellä on haikaloja ja tuuleekin niin että tukka meinaa lähtee päästä. Missattiin delfiinien aamusyöttö muutamalla minuutilla, joten päätettiin jäädä sinne sitten ootteleen seuraavaa. Niillä ei oo mitään aikatauluja sen suhteen, vaan ne delfiinit tulee sinne rantaan sitten kun niillä on nälkä…eli ootettiin reilut kaks tuntia seuraavaa. Mä en suostunu lähtemään sieltä ilman niitten näkemistä, koska sinne asti oltiin kerran ajettu. Monkey Mia kun ei oo mitenkään minkään varrella, vaan niemennokassa että sinne pitää ihan vartavasten ajaa…ja paljon. Taidettiin ajaa semmoiset reilut 500 kilsaa ihan vaan kattomaan delfiinejä…eikä ees kunnolla päästy niitten kanssa kuvaan eikä saatu syöttääkään niitä kun ne valitsi syöttäjiksi kaikki muksut :( Oli ne kyllä ihan hauskoja otuksia muuten :)

Monkey Miasta ajettiinkin sitten useempi sata kilometri Coral Bayhin. Sinne majotuttiin pariksi yöksi. Coral Baysta alkaa nämä länsirannikon koralliriutat. Se on kanssa semmoinen turistirysä, ei siellä taida paikallisia asukkaita olla juuri ollenkaan…leirintäalueita, hotelleja, hostelli ja matkatoimistoja. Oltais haluttu mennä snorklausreissulle ihan sinne riutoille asti, mutta taas oli kallis reissu niin päätettiin pulikoida vaan siinä rantavedessä. Mua vähän houkutti mennä snorklailemaan valashaiden kanssa, mutta se nyt ois vasta maksanutkin…enemmän kun mein autoJ eikä niillä oo koskaan mitään takuuta että näätkö mitään sillä reissulla…eli vähän niinkun rahanhukkaa jos et nää muuta kun merivettä:)

Ensimmäistä kertaa mä kävin täällä Aussilassa olo aikanani uimassa meressä…oli jo korkee aikakin! Käytiin snorklailemassa siinä rantavedessä ja yllättävän rankkaa touhua uida takasin rantaan ilman räpylöitä. Ei me paljoo nähty, ei se niin värikästä ja tarunomaista ollu kun kuvittelin. Kyllähän siellä oli kaikenlaista värikästä kalaa ja jonkun tappavan kalankin bongasin. Ehkä se kaikki värikkyys ja upeus ois sit ollu siellä maksullisella reissulla jonne ei tietty menty…ehkä:) mutta ranta oli upea ja vesi oli kirkasta. Auringonlasku vielä upeampi…tai ainahan täällä auringonlaskut on upeita:)

Coral Baystä ois ollu tie rannikkoa pitkin kansallispuistoon ja sieltä Exmouthiin, mutta tietenkin koko tie oli vain nelivetoautoille. Taas yksi (kuulemma) upea nähtävyys joka missattiin sen takia. Ajettiin sitten ihan normiteitä pitkin sinne Exmouthiin ja ajateltiin sitä kautta mennä sinne kansallispuistoon yöksi, mutta koko paikka oli jo täynnä. Turistitoimiston täti sanoi että jos ootte aamukahdeksalta jonottamassa kansallispuiston portilla niin voitte päästä sisään. Paikka on kuulemma ollu täynnä joka päivä jo viimeisen kuukauden ajan…ei sitten jääty oottelemaan ja kokeilemaan onneamme. Tankattiin auto ja käytiin ostamassa kasa karkkia ja päätettiin ajaa niin pitkälle kun jaksetaan. Exmouth oli taas näitä paikkoja, jotka sijaitsee niemennokassa eli vähän tuli taas turhaa ajoa. Mutta ainakin voi sanoa että siellä on käyty vaikkei mitään nähtykään. Siellä oli kanssa suuri turistien vetonaula tämä valashaiden kanssa snorklailu…ja vielä kalliimpi kuin Coral Bayssä:) ehkä sitten jonain päivänä…jos oikeesti uskaltaa.

Roadtrip part3 Kalbarri

Geraltonista ei menty kovin pohjoseen, oltaisko ajettu vaan pari sataa kilsaa paikkaan nimeltä Kalbarri. Siellä oli ensimmäiset upeet maisemat ja aurinkokin suostui paistamaan! Sinne ajettaessa nähtiin vaaleanpunainen järvi :) Tiedettiin kyllä että semmoinen on siellä jossain matkanvarrella, mutta kumma kyllä ettei sinne ollu mitään turistiohjeita, kun kaikkiin muihin vähäpätöisimpiinkin paikkoihin oli isot opasteet. Se järvi nyt näky siinä tien vieressä kun ajeltiin ja pysähdyttiin sitä ihastelemaan ja valokuvaamaan of course. Tietääkseni siinä järven lähettyvillä on jonkun sortin mineraalikaivos joka varjaa sen veden pinkiksi…läheltä katsottuna nyt ei niin erikoisen värinen, mutta kaukaa katsottuna aika magee. Uimaan ei kyllä uskallettu mennä, ei tiedä vaikka oltais tultu kolmisilmäisenä sieltä pois.

Kalbarri oli siisti pikkukaupunki. Meinattiin, että jäätäis sinne pitemmäksikin aikaa, kun siellä oli aika paljon kaikenlaista aktiviteettia. Vuorikiipeilyä, dyynisurffausta, mönkijäajeluita yms. Sitten iski realiteetti vastaan kun mentiin turistitoimistoon kyselemään…kaikki maksaa niin hemskatisti. Ei antanu meidän matkabudjetti periksi. Päädyttiin sitten vaan ihastelemaan maisemia.

Seuraavana aamuna katsottiin pelikaanien syöttöä, mikä oli ainoa ilmainen ’huvi’ siinä paikassa:) yö nukuttiin rannalla…tai autossa mutta auto ajettiin rannan lähelle :) Saman ilmaisen hyödyn oli hokannu muutama muukin reppureissaaja, kun meitä oli loppujenlopuksi neljä autoa samassa parkkipaikassa autoissa koisaamassa.

Kalbarrista päädyttiin taas ihan hukkateille sen hemskatin GPS:n takia :) Sovittiin että mitäs jos ihan suosiolla ajetaan vaan noita isoja teitä pitkin, johonkin nekin päätyy, eikä kokeilla onneamme pikkuteiden suhteen. Vaikka auto onkin pelannu ihan hyvin ja luotettavasti tähän asti, ei sitä koskaan tiedä mihin se jättää varsinkaan kun se ei oo neliveto.

Meidän matkan varrella oli paljon kansallispuistoja, mutta hyvin vähän semmoisia joihin oli pääsy ilman nelivetoautoo…onneksi täältä matkanvarrelta löytyi yksi. Siellä oli pari look out paikkaa ja onneksi toisessa oli ihan mageet maisemat ettei menny hiekkateillä täristessä taas reilut 50 km ajo hukkaan.

Roadtrip part2 Cervantes-Geralton

Vettä satoi, niin kuin muutenkin siihen asti…lähettiin vaan ajamaan pohjoseen päin niin pitkälle kun jaksettiin. Jo ensimmäisenä päivänä ajettiin harhaan…Jason sai entiseltä pomoltaan matkalahjaksi GPS:n, mutta huomattiin vasta eksyttyämme että sitä ei oltu päivitetty vähään aikaan, joten se ohjas meidät semmosille teille jotka ei joko päädy mihinkään tai on muuten vaan meidän autolle ajokunnottomassa kunnossa. No ei se ensimmäinen harhareissu ollu kun 50 kilsaa ja ohjas meidät keskelle peltoa :)

...

Ensimmäinen pysähdyspaikka Perthin jälkeen oli Cervantes. Ei siitä sen enempää…sato vettä. Paistettiin pihvit auton takana, kun ulkona tuuli ja sato sen vertaa ettei kaasukeittolevy oikeen pelittäny muualla. Mukava oli mennä auton taakse sen jälkeen nukkumaan pihvin hajussa. Pysähdyspaikka tais olla jonkun kansallispuiston look out paikka…pimeetä ja hiljasta…je kenguruita. Aamulla ’aurinkoisemmat’ maisemat, kylmät ja tuuliset semmoiset. Valokuvat todisteeksi että oltiin paikalla ja jatkettiin taas matkaa.

...

Next stop Geralton. Siellä päätettiin maksaa ihan caravan paikkaan yöksi, suihku kun houkutti. Geralton oli ensimmäisen isompi kaupunki jossa pysähdyttiin Perthin jälkeen…eipä siellä nyt mitään ihmeellistä ollu sielläkään. Käytiin korjauttamassa auton takaluukku, kun se ei suostunu menemään lukkoon. Onneksi löydettiin maailman mukavin ja ystävällisin autonkorjaaja, joka kiireistään huolimatta kerkes sen korjaamaan samantien. Geraltonissa oli myös yksi CBH (mun entinen työpaikka) päämaja, siellä lastattiin viljaa laivoihin. Vähän isommat systeemit oli kyllä kun meillä pikkuisessa Corriginissa :) Sinne jos pääsis töihin, ni vois olla jo ylpee ittestään…

...

Geraltonin caravanpaikassa grillailtaessa juteltiin jonkun ukkelin kanssa joka innostuneena kyseli mein matkasuunnitelmia ja suositteli paikkoja joihin mennä ja pysähtyä. Meinas että alkaa aurinko jo pian paistamaan kun päästään vähän pohjoisemmaksi…toivottavasti, koska Geraltonissa vietettiin yks kylmimmistä öistä tähän asti! Mutta se oli ihan kiva paikka, suosittelen pysähtymään jos joku tekee vastaavanlaisen reissun joskus :)

...

Roadtrip part1 Corrigin - Perth

Tosiaan lensin sitten itärannikolta länsirannikolle, ihan kun Suomesta ois lentäny jonnekkin etelään lomalle kun lento kesti melkein kuusi tuntia…meinasin aluksi matkustaa idässä Cairnsiin asti ja sieltä Perthiin, mutta lento sieltä ois kestäny melkein 11 tuntia, joten ajattelin lepuuttaa pakaralihaksia ja ottaa sen ’lyhyemmän’ vaihtoehdon :)

Perthiin kun saavuin, olo oli kun kotiin ois tullu. Mä kyllä tykkään siitä kaupungista. Tietysti kun kaikki oli tuttua, kun siellä on ennenkin vähän aikaa asustellu. Ei tarvinnu leikkiä turistia ja ettiä mitään paikkoja minne mennä. Silloin kun ensimmäisen kerran saavuin viimevuonna Perthiin, niin oli yö ja otin taksin alle että löysin tieni kaupunkiin. Nyt oli päiväsaika ja hyvin luppoaikaa, joten vähän kyselemällä löysin itteni istumasta paikallisbussista 3.50 dollarin menolipun hinnalla…taksimatka kun maksoi viimeksi 35 dollaria :)

Perthissä asusteleva suomalainen Nina majoitti mut ystävällisesti pariksi yöksi luokseen. Käytiin iltaa istumassa ja juoruilemassa viimeiset kuulumiset. Perthin hintaerot Sydneyhin verrattuna oli aika huimat…olin jo unohtanut miten kaikki maksaa. Sydney taitaa olla enemmän reppureissaajien ja maahanmuuttajien kaupunki, joten kaikki on suhteellisen ’edullista’ jos vaan osaa etsiä. Kunnon pihvit sai Sydneyssä 8 dollarilla, kun Perthissa meni jo yli 30 dollarin puolelle. Hyvää oli kuitenkin, ei siinä mitään...

Bussimatka torstaiaamuna takaisin Corriginiin, jossa asustelin aluksi melkein 4 kuukautta ja olin töissä siellä viljahommissa. Jason asuu/asui vieläkin siellä ja olihan se hauskaa mennä sinne paikalliseen pubiin moikkaamaan vanhoja tuttuja ja huomata että ei siellä pikkukylässä mikään ollu muuttunu sinä aikana kun olin poissa. Pomo oli yhtä kännissä kun aina ennenkin ja niin oli kaikki muutkin :) Vähän ne ihmetteli mun hiustenvärin muuttumista, joku jopa kysyi että onks toi Faye:) Mutta muuten kyllä tunnistivat ja kaikki tuli moikkailemaan ja kyselemään mitä ihmettä oon oikeen touhuillu. Pomo kyseli joka ilta samat kysymykset kun ei humalaltaan muistanu mitä oltiin edellisenä iltana juteltu:) Kyseli kovasti että tuunko ens harvestina takasin…kai sitä vois mennä…hyvät matkarahathan siinä sais. Kuulemma ne meinaa nyt vallan ruveta palkkaamaan reppureissaajia paikallisten nuorten sijaan, oltiin kuulemma tehty sen yrityksen paras tulos viime sadonkorjuuna. Ymmärtäähän sen…ei kuulemma niitä paikallisia nuoria työnteko kiinnosta juurikaan, saavat vaan työpaikan sieltä sen takia kun isukki on viljelijä. Me reissaajat taas kun ihan oikeesti tarvitaan sitä rahaa, niin ollaan valmiita tekemäänkin sen eteen jotain. Nyt on kuulemma muutkin sen yrityksen toimipisteet valmiita palkkaamaan meikäläisiä viime vuoden hyvän esimerkin perusteella :) hyvä me!

Corriginista lähdettiin jatkamaan matkaa paikallisen pitkän viikonlopun jälkeen, suuntana Perth. Kulkuneuvona 300 dollaria maksanut Ford Falcon! Jason sitä mainosti että hyvä auto se on ja kaikki sitä on kovasti kehunut, että sillä jos jollain on hyvä matkustaa…noh, mä kun sillä ensimmäisen kerran kylillä ajelin niin siihen se sammu työpaikan pihalle, akku paskana :) Nyt minä oon kuulemma bad luck…noh uudella akulla se auto sitten huristelikin ihan mukavasti. Vähän ruosteinen ja reppanahan se on, mutta sen hintaiseksi autoksi ihan unelma. Täällä kun myynti-ilmoituksia katsellessa samanmoisista autoista joutuisi minimissään maksamaan 1500 dollaria, pakettiautoista jo 4000-6000 dollaria. Pakut on kyllä usein muokattu semmoisiksi, että niissä on sängyt ja keittosysteemit siellä takana, vähän luksusta. Mutta mitäs me semmosilla. Ostettiin teltta, ilmapatja ja kaasukeittolevy systeemit, niin niillä eväillä ollaan pärjätty jo ihan hyvin jo melkein perille asti.

Perthissä yövyttiin ensimmäinen yö auton takana…ajettiin Fremantleen, meinattiin että oltais rannalla yövytty, mutta ei se ollukaan niin rauhallinen paikka mitä aateltiin. Oli myös suhteellisen pimeetä kun sinne ajettiin, ettei osattu ees ettiä mitään paikkaa. Löydettiin kuitenkin syrjäinen sivukatu, jossa oli muutama muukin auto parkissa. Aamulla herättiin siihen kun auton ohi kulki aamulenkkeilijät ja töihin menijät…ei uskaltanu liikahtaa yhtään…ihan kun se ois tehny meistä näkymättömiä :)

voi kaipaus

pyynto ystavaiseni...
...

Koska niin kovasti kaipailen teita taalla, niin pyytaisin teita lahettamaan mulle kaikenlaisia kuvia vanhoista ja ei niin vanhoista hyvista ajoista...meista, sinusta ja minusta ja kaikista ihanista ihmisista mun elamassani. Keni on jo tehnyt ihan hyvaa tyota sen suhteen...mielessa on lahinna Jurvan kuvia, Porin muistoja...Talvikuvia, kesakuvia...Oisko Petralla aikaa skannata kuvaa musta ja susta kuules Tampereentien parvekkeella nauttimasta raittiista Porin ilmasta vuonna talouskoulu? Katiiiiiii, Amssikuvia:) Pitkavesku kiitos kuvista, tahtoo lisaa:) Miia, Laurasta ja pojista...jos vaan muuton ja rakentamisen valissa kerkiat? Tintti, jos vaan Roosasta on uusia kuvia? Mulla on taalla kehitteilla Roosalle kuvia ja jotain pienta kivaa postipaketin verran...kunhan joskus kerkiais postiin asti:)

...
Mita nyt teille mieleen tuleekin...osoitteeseen koski.elisa@gmail.com mahtuu vaikka mita, etta sinne vaan:)

ai niin...

Aikaero on nykyaan 7 tuntia tanne...tekun ootte talviajassa ja me kesa ajassa...
...
...ja Aussilassa ei oo muuten banaanikarpasia.

juu niin elossa ollaan...

...

Ihan ensinnakin ulkona on suurinpiirtein 45 astetta lamminta ja meika on maannu koko paivan sisalla :) Ja tassa vaiheessa ihan turhaan huokailette siella kotoSuomessa etta voikun kuulostaa ihanan lampimalta, kunpa oisin siella. Paskat, nyt on ihan liian kuuma! Sinallaan ei haittaa, kun mulla on ollu tanaan vapaapaiva, muut kamppikset on ollu taas toissa...ne on tassa paivan mittaan tullu yksitellen toista kotiin ja jokainen nayttaa yhta nuutuneelta:/ Itse kavin sen vertaa ulkona, etta vein roskat pihalle ja sillonkin hiki virtas ja jalkapohjat palo. Vinkki: pida kenkia jalassa kun kavelet talla ilmalla ulkona.
......
Jostain syysta mein kampan ilmastointi ei toimi kunnolla ja taalla sisalla on melkein yhta lammin kun ulkona. Kaikilla on sen takia kattotuulettimet taysilla, kun ei taalla oikeen muuten jaksa olla...pitanee pirauttaa pomolle, etta onks toi laite ihan kunnossa. Yksi teoria on, etta se ei vaan jaksa toimia taysilla kun ulkona on ihan liian kuuma...se toimii sillon kun on jotain 30-35 astetta, niin sitten tanne sisalle jaatyy:) Iltasin ennen nukkumaan menoa kaikki ottaa kylman suihkun ja rojahtaa sankyihinsa, ehka ottaa ohuen lakanan peitoksi...nice:) Eikohan tahankin totu...niin taalla ainakin sanotaan. Tuolla tyomaalla kun on tullu juteltua rekkakuskien kanssa saasta ja kaikesta muustakin, niin ite oon tokassu 35 asteen lammossa etta kieltamatta on vahan kuuma...ne on vaan naureskellu etta eeeeeeih, nyt on korkeintaan vahan lammin, ootas vaan kun on 45 astetta niin sit on kuuma. Totta, nyt on kuuma.
...
Niin tosiaan, vahan ollu hiljaista taman blogin yllapidon kanssa. Joulukuussa olin toissa 23 paivaa putkeen (mika on kuulemma laitonta taalla)...ei oikeen jaksanu keskittya kuulumisten kirjottamiseen. Taalla on myos ollu vahan hankalaa paasta nettiin. Niinkuin aikasemmin oon maininnu, etta ollaan saatu kayttaa toimiston koneita, mutta sekin menee kiinni niinkun normaalit toimistot menee ja me taas ollaan oltu lahes paivittain toissa seittemaan kaheksaan asti illalla. Nyt kamppis Faye on hankki kannettavaansa tammosen paikallisen mokkulan, joten nyt on taas nettiaddikti nostanu paataan:) vahan turhaa tassa on ruveta kirjottamaan mita kaikkea mulle on kuulunu tassa taalla ollessa, siis niinkuin paiva kerrallaan. On mulla tuo muistikirja aina ollu toissa mukana ja oon kirjotellu siihen kaikenlaisia muistiinpanoja etta tanaan kavi nain ja nain ja voikun nyt kavi hassusti. Ei ne muistiinpanot nyt vaan kuulosta yhtaan hauskoilta, saatika en ees muista kunnolla mita mikakin kommentti tarkottaa:)
...
Lyhyesti kerrottuna vaan, etta toissa ollaan oltu ja se on ollu samanlaista kun aikasemminkin asiasta oon kertonu. Mulla on taalla tyontekijoiden keskuudessa uus lempinimi: BinSlut:) ihan vaan vanhuksia jarkyttamatta, tama tarkottaa sita etta ma oon tahan paivaan mennessa tyoskennelly 17 eri pisteessa (Bin), mika on vahan liikaa jo. Kaikilla muilla tuntuu olevan se vakipiste missa ovat toissa, pomo taas tykkaa vaihdella mun paikkaa muutaman kerran viikossa...ihan samahan se lahinna on ollu, kunhan vaan on toita mita tehda. Toisaalta taas on hirveen turhauttavaa, kun ei oo tienny missa sita mikakin paiva tyoskentelee vai tyoskenteleeko ollenkaan. Mulle se on erityisesti ollu hankalaa, kun kielimuuri nyt on mita on ja mun taytyy keskittya tuplasti enemman kaikkeen mita mulle opetetaan...joka paikassa taytyy tutustua uusiin ihmisiin (mina kun oon tunnetusti oikea people person:) ja opetalla uudet tavat miten mitkakin laitteet ja systeemit toimii. Tasta syysta oon myos joutunu tyoskentelemaan muutamat kusipaankin kanssa. Suurin osa ihmisista taalla on ollut mua kohtaan ihan hirvea mukavia, mutta ainahan sita jokaiseen joukkoon muutama kusipaakin mahtuu. Viimeviikolla tyoskentelin yhden vanhan miehen kanssa ja jumalauta kun meinas menna hermot...mina en sitten osaa tehda mitaan oikein, en edes lakaista saatika avata rekkojen luukkuja. Yhden viikon tyoskentelin yhden vanhemman naisen kanssa, joka taas on ihan elamaansa kyllastyny ja kunnon femakko. Inhoaa miehia ja sen se teki myoskin hyvin selvaksi:)
......
Ma oon taalla ollessani tyoskennelly monen vanhemman ihmisen kanssa ja suurimmaksi osaksi niitten kanssa on ollu hauskaa tyoskennella. Niilla on hauskat jutut ja ne tietaa kaikesta kaiken. Niilla on hyvia juttua miten kaikki on tapahtunu ennen vanhaan ja ne on ollu munkin suhteen ihan hirveen karsivallisia. Noi kaks taas on ollu ihan toisesta aaripaasta. Mulla on hyva etu sinallaan, etta ma voin aina katkasta ton mun englannin ymmartamisen pois paastani:) Onneksi taalla on monet muutkin ollu sita mielta, etta ne ihmiset jotka on mun mielesta outoja on myos niittenkin mielesta outoja ja monet vaan saalii mua etta voi Fini parka...myos pomot:) Tanaan kylla joudun yovuoroon tyoskentelemaan sen oudon femakon kanssa...onneksi siella saa olla yksinaan, kun lastataan viljaa juniin...siina ei hirveesti tartte saatika ees pysty juttelemaan kenenkaan kanssa. Tehhaan vaan tyota 8-10 tuntia ja tullaan kotio.
......
Sillon kun tanne tulin tai ennen sita, aatteelin etta joudun tekemaan jotain melonin tai banaanin poimintaa tms. Mulla on kylla kayny ihan hemmetin hyva tuuri tan tyopaikan kanssa. Alussa oli pirun hiljasta kun sateet viivytti viikkotolkulla sadonkorjuuta. Nyt sadonkorjuu on melkein loppumassa, viikko tai kaks enaa jaljella...etta kylla sita toita on tullu sitten tehtya. Oon oppinu taalla ihan hirveesti, nyt oon melkeempa oikee viljan asiantuntia:) Taalla ne on kovasti ollu kiinnostunu, etta mimmosta se viljely on Suomessa...ei mulla kylla oikeen oo hajuakaan. Onhan siella Paneliassa niita peltoja ja se viljasiilo, mutta ei mitenkaan siina mittakaavassa kun taalla. Taalla tama menee vahan niin etta esim. Pori voisi olla se 'paapaikka' eli Corrigin tassa tapauksessa ja muut tyopisteet olisi vaikka Ulvila, Nakkila, Harjavalta, Kiukainen jne jne. Eli joka paiva taalta lahdetaan johonkin noihin pisteisiin toihin. Vahan tietenkin eri mittakaavassa, silla esim. Corriginissa asuu 800 ihmista Porissa taas 80 000:) Mutta ideana noin tama systeemi on helpompi selittaa...yleensa noissa paikoissa mihin mennaan, niin ei juurikaan ole mitaan muuta elamaa. Siella on vaan ollu laania mihin rakentaa noi varastot ja ne on vaan keskitetty niin etta farmameilla kullakin on suurinpiirtein kohtuullinen matka johonkin pisteeseen...riippuen tietty etta mita viljelevat. Taalla nama valimatkat kun on vahan eri kaavassa kun siella kotona.
......
Taytyy kylla sanoo viela tosta/tasta kuumuudesta, etta on kieltamatta ollu vahan toi suomalainen sisu kovilla:) Kovasti sita sillon tanne tullessa aatteli, etta eihan toi ny oo temppu eika mikaan tyoskennella jossain kuumuudessa, mahan oon suomalainen ja mahan kestan mita vaan...emma kylla kesta:) Tahan mennessa toi kuumuus on ollu suhteellisen siedettavaa, yllattavankin siedettavaa. Talla viikolla tiistaina ja keskiviikkona oli niin kuuma etta oikeesti alko jo vituttamaan. Joka paikka hikoo ja sit pitais viela lakasta ja siivota siina kuumuudessa. Eipa siina muu auta kun vaan kastella paa hanan alla ja juoda litratolkulla vetta ettei paansarky iske. Muutaman kerran on kylla jo nestevajaus iskeny, kun paansarky on ollu aika kovaa luokkaa ja samalla iskee kauhee pahoinvointi ja sita tekis mieli vaan menna kotiin makoilemaan eika tehda toita kuumuudessa ja polyssa. Makin kaytan toissa pitkia housuja ja tyopaikan puolesta pitaa kayttaa niita keltasia pitkahihasia paitoja. Pitkat housut on kylla parempi vaihtoehto kun shortsit...monet on ihmetelly etta eiko sulla tule kuuma noissa housuissa, eipa nyt sen kuumempi kun muutenkaan. Eri asia se nyt olis jos joutuis kayttamaan farkkuja. Mun housut on ohuet ja suojaa mun jalkoja auringolta...oon parina paivana pitany shortseja ja ei kylla ollu kivaa...aurinko polttaa niin kovaa taalla, etta se ihan oikeesti sattuu. Tana vuonna helmikuussa kuulemma tulee uus lainsaadanto tanne CBH:lle etta kaikkien tyontekijoiden tulee kayttaa pitkia housuja syopavaaran takia...toikin on kylla totta, mutta ma pidan pitkia housuja lahinna senkin takia, etten halua mitaan pysyvia sukkia ja shortsien rajoja:)
......
Dodiin...se toista...Taalla on ollu rankat tyot jotka on vaatinu rankat huvit. Eli ollaan kayty tuolla paikallisessa pubissa kittaamassa kaljaa ja pidetty jatkot jostain syysta aina taalla mein kampilla:) Taytyy myontaa, etta kerran tuli jopa mentya kannissa toihin...Viime viikolla meilla oli tiistaina enne jouluaattoa BinPartyt eli taman mein Corriginin pisteet sadonkorjuubileet. Ne oli tuolla pubissa ja siella oli kaikki tyontekijat ja lahialueen farmarit. Oli ihan hirveen hauskaa ja jatkotkin oli hauskat ja aamulla taas ei ollu hauskaa kun esimies tuli herattamaan kaheksalta aamulla etta tarttis kuule Fini toihin tulla:) Eipa siina sitten muuta kun vaatteet niskaan, hampaanpesu, vesipullo kainaloon ja toihin. Oli kylla hauska paiva:) Kaikki farmarit naureskeli etta Fini hei, pysykko sa ees pystyssa saatika pystytko ees kavelemaan suoraan:) Ne autto mua avaamaan niita rekkojen luukkuja ja rauhotteli etta ota kalja kun paaset kotiin , niin loppuu toi sun tarina:) Hauskaa se oli siihen asti kunnes mokasin aika pahasti...siina mun tyopisteessa kun otetaan vastaan monenlaista eri viljalaatua ja meitsi sitten ei vaan kiinnittany huomioo vaan laitoin vaaraa viljaa semmoset 10 tonnia vaaraan pinoon. Hups. No onneks se oli vehnaa vehnan paalle ettei nyt ihan maailmaa kaatanu...taallakun kun yks nuori poika laitto kauraa 50 tonnia vehnan paalle, niin siina tapauksessa se taytyy jo lapioida pois. Havetti ja harmitti, mutta shit happens...
...
Joulukin meni jo ja vuosikin vaihtu jo...ei mitaan ihmeempaa silla saralla oo tapahtunu. Kiitos kaikille lahjojen lahettajille, lehdet on luettu moneen kertaan ja karkitkin on syoty jo aikoja sitten:) Aitin lahettamat joulukoristeet on piristamassa kamppaa, kamppikset on ihastellu niita ja tokaissu etta ompas sulla kiva aiti kun tuommosia viitsi lahettaa sulle:) Suomalaisia karkkeja oon tarjonnu niille ja lahes poikkeuksetta yok on ollu vastaus:) Paitsi Paul tykkas noista Fazerin suklaakarkeista ja helvetti soi melkein kaikki kun unohdin ne tohon olohuoneen lattialle. Mun pitaa kuulemma jollain konstilla lahettaa sille niita lisaa kun se menee takasin Brittehin maaliskuussa. Jouahan taalla juhlitaan niinkun 25. paiva ja sillon vaan oltiin kotosalla ja juotiin ja syotiin vodkamelonia...krapulakin oli sen jalkeen aika tuskainen. Ma en nakojaan enaa kesta vodkaa siihen malliin kun nuorempana:) Ja sitapaitsi taidan nakojaan olla allerginen melonille nykyaan...sain ihan hirveet allergiset ihottumat illan aikana, olin ihan hirveen nakonen. Onneks se jai vaan ihottumaan ettei mitaan sen kaameempaa. Sen vertaa kerkesin jarkyttamaan kamppiksia etta jos aamulla heraan naama turvonneena ja silmat ummessa, niin sitten ollkaa kiltteja ja viekaa mut sairaalaan:)

...