Roadtrip part7 Kununurra-Edith Falls-Darwin

Broomesta koukattiin vähän sisämaahan päin, kun tähän mennessä ollaan ajeltu suurin piirtein rannikkoa pitkin. Broomen ja Kununurran välillä ei juurikaan ollut mitään muuta kuin pikkukyliä bensa-asemoineen…ja välimatka oli niin pitkä että pysähdyttiin yöksi taas yhdelle 24h levähdyspaikalle. Tällä kertaa levähdyspaikan portilla oli ilmoitus, että tämä on krokotiilien asuma-aluetta, olkaa varovaisia :) Ei ne nyt sinne asuntovaunujen sekaan tullu, mutta kyllä muutamat reissaajat niitä kävi etsimässä päiväsaikaan siitä läheisestä joenuomasta. Hullut. Mä olisin halunnu sen yön nukkua teltassa, mutta Jasonia tais vähän pelottaa, niin nukuttiin sit autossa kaikenvaralta. Oli se paikka aidattu, että epäilen ettäkö ne ne krokot ois sinne tullu ketään meistä häirittemään.

Kununuraan saavuttiin kerrankin päiväsaikaan ja meillä oli aikaa käydä tutkimassa eri leirintäalueita…muina kertoina ollaan yleensä saavuttu perille pimeän aikaan, että ollaan majoituttu siihen ensimmäiseen paikkaan jossa myöhäinen check in on mahdollista. Tällä kertaa löydettiin aika magee paikka tai pikemminkin leirintäalue nyt oli niinkun muutkin, mutta meidän telttapaikka oli ihan järven rannalla. Pystytettiin sitten teltta niin että oven suusta saatiin katsella järvimaisemaa :) Järvi näytti upealta ja oishan se ollu hienoa jos sinne ois uimaankin saanut mennä…mutta taas oltiin krokotiilien mailla ja uinti oli sallittua vaan omalla vastuulla. Epäilen taas ettäkö ne olis majaillu siinä ihan leirintäalueen hälinän läheisyydessä, mutta en aatellu mennä kokeilemaankaan. Öisin oli ihan mielenkiintoista kuunnella ulkoa kuuluvia ääniä…kaikki kalan loiskahdukset vaikutti krokotiilien läiskinnältä. Kerran jopa heräsin ihmeissäni, että nyt se krokotiili murisee tuolla ulkona, mutta se olikin naapurin setä joka kuorsas :)

Kununurra oli pieni paikka ja yksi niistä paikoista, joissa on ihan hemskatisti reppureissaajia…ei nyt niinkään tällä hetkellä, mutta syksymmällä kun alkaa hedelmien poimita ja melonien sadonkorjuu. Siellä vissiin viljellään meloneita ja mangoja nyt ainakin. Jasonilla on joku linkki sinnekin, että ei sitä koskaan tiedä josko sitä löytäis ittensä sieltä poimimasta meloneita syksymmällä. Muuten siellä nyt ei ollut mitään sen ihmeempää…jäätiin sinne neljäksi yöksi vähän lataamaan akkuja kun todettiin että aikaa riittää. Oltiin siihen asti matkustettu aika nopeeta tahtia. Siellä ei juurikaan tehty mitään ihmeellistä…meinattiin mennä kanootilla soutelemaan, mutta se vaan jäi kun vähän laiskotti. Liika lomailu alkaa laiskottamaan, niin ei jaksa ja viitti tehdä sitäkään vähään.

Käytiin ajelemassa ympäri pitäjää, meinattiin jopa mennä katsomaan lähteitä tai kiviä mitä lie, mutta se tosiaan jäi ihan meinaamiseksi. Katteltiin opasteita, että ei niissä oo mitään mainintaa nelivetoautoista, kai me voidaan tän Jacksonin kanssa sinne ajella. Minä ajoin ja jäätiin jumiin hiekkakinokseen noin 30 kilsaa pääteiltä, auto sammui eikä suostunut enää lähtemään käyntiin. Mua nauratti ja pelotti, kun just siihen mihin auto sammu, niin luikerteli kauhee käärme tien yli. Eikä tietty ollu kameraa missään lähettyvillä…noh, mä lähdin sit seikkailemaan siihen läheiselle tielle ja pysäytin jonkun paikallisen kalamiehen, jolla onneksi oli nelivetoauto ja se onnistui hinaamaan meidät pois sieltä. Autojen korjaamisesta se ei tienny mitään, niinkun ei Jasonkaan…että jäätiin sinne oottelemaan auton konepelti auki seuraava ohiajajaa. Ohi ajoikin kaksi aboriginaalia ja mulla jo kerkes välähtämään mielessä että nyt meit vähintään ryöstetään ja hakataan, mutta ne oli ihan mukavia heppuja ja tiesi autoista aika lailla…ihmekkös:) ne korjas sen ja kerto miks se on lähiaikoina temppuillu. Hyvä hyvä. Päätettiin lähtee ajelemaan takasin päin ja jättämään suosiolla nää kaikki sivuhiekkatiet rauhaan…ei sovi mein Jacksonille. Harmiksi vaan että täällä ei oo juurikaan paljoo mitään nähtävää ilman kunnon nelivetoautoa. Vaikka semmoinen auto oliskin, niin kaikille nähtävyyksille ois kumminkin tosi paljon matkaa, useampi kymmenen kilsa + matka takaisin…

Ei siellä nyt mitään muuta ihmeellisempää…käytiin rommitislaamossa, kun jostain syystä se houkutti Jasonia. Otettiin opastettu kierros, mikä ei mua napannu yhtään kun en siitä niitten englannista mitään ymmärtäny…Jason oli tohkeissaan miten rommia tehdään ja mä olin enemmän innoissani siitä miten ne kierrättää siellä kaikki ja tekee paljon itse. Pöydät oli tehty vanhoista lavoista ja pullojen etiketit tehdään itse ja kaikki sinetöidään itse ihan käsipelillä…hyvä että molemmat löysi jotain joka kiinnosti :) Jason jäi sinne kierroksen jälkeen ’saluunaan’ maistelemaan eri rommeja sun muita, niin mun vastuulle jäi ajaa takasin leirintäalueelle.

Kununurrasta pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin taas ajelemaan eteenpäin…tietäen että taaaaas on pitkää ajoa luvassa ilman mitään näkemistä. Jason ajoja mä taisin nukahtaa…kuulemma ajettiin 6 tuntia kun päästiin seuraavaan kaupunkiin Katherineen. Kierreltiin ja katseltiin, mikään ei ollu auki…löydettiin juuri sulkemassa oleva fish and chips kauppa ja haettiin eväät sieltä ja jatkettiin matkaa, tällä kertaa minä kuskina.

Viimeinen pysähdyspaikka ennen Darwinia oli Edith Fallsin kansallispuisto. Taas vaihteeksi saavuttiin sinne pimeellä, mutta onneks oli teltoille vielä tilaa…ja jostain kumman syystä taas yksi kylmimmistä öistä. Myöskin yksi upeimmista tähtitaivaista…niin musta taivas ja niin älyttömän paljon kirkkaita tähtiä. Samaa ihailtiin Kununurrassa…upeeta. Koko yön kuunneltiin putouksen pitämää meteliä ja ootettiin innolla aamua, jotta vihdoinkin nähtäis jotain tosi hienoa ja ehkä jopa päästäis uimaan putouksen alle. Niin varmaan…aamulla kun seurattiin ääntä ja löydettiin monen muun matkailijan tavoin putouksen lähelle, se oli ihan semmonen snadi! Kauheeta meteliä se kyllä piti…pyh, mä olin pettyny. Uimaankin sai mennä omalla vastuulla taas vaihteeksi, kun siellä taaaas oli niitä krokoja. Yks nuori pari sinne kyllä pulahti, mutta en minä ois…
Darwiniin saavuttiin 10 päivää aikataulusta etukäteen, joten ollaan me aikamoista vauhtia ajeltu…enemmän ois menny kyllä aikaa, jos oltaisiin ihan ajan ja rahan kanssa tehty erilaisia järjestettyjä turistireissuja sun muita ja jos meillä ois olu mahollisuus päästä ton auton kanssa joka paikkaan. Mutta kun kummatkin tykkää istua ratin takana, niin mikäs siinä sitten matkatessa:) Nyt ollaan hengailtu täällä Darwinissa jo viikko, ei olla tehty juurikaan mitään…makoiltu vaan ja nautittu (kärsitty) kuumuudesta ja kosteudesta. Kierrelty kaupunkia, käyty leffoissa ja vaan hengailtu…lisää Darwinista sitten kun palaan tänne taas Thaimaan reissun jälkeen ;)