sateinen itärannikko

Tällä hetkellä majailen länsi/pohjois Australiassa, mutta pitänee ensin päivittää mitä tapahtui itärannikolla ennekuin tänne päädyin…tästä reissusta lisää sitten kun kerkiän…eli joskus :)
...

Aussilan itärannikosta ei ole oikein paljoa kerrottavaa…ainakaan näin muutamaa viikkoa jälkikäteen niinkun aina :) Fraser Islandin jälkeen jatkettiin Elinan kanssa matkaa eri suuntiin, hän lähti pohjoiseen Cairnsiin ja sitä kautta takasin kotoSuomeen ja minä suuntasin takaisin eteläänpäin. En kylläkään takaisin Sydneyhin vaan ihan muutaman tunnin ajomatkan päähän Brisbaneen. Piti jäädä Harvey Bayhin vielä yhdeksi yöksi, jonka olin jopa maksanutkin etukäteen…mutta minä kun en osaa tehdä suunnitelmia ollenkaan, niin en ajatellut että miten sieltä pois pääsen ja minne menis. Kuulemma bussiliputkin täytyy varata vuorokausi etukäteen…saarella sitten tutustuin yhteen hollantilaiseen pariskuntaan, jotka tarjos mulle yöllä kyytiä Brisbaneen kun sinnepäin olivat menossa eli mikäs siinä sitten…sinne siis. Edellisestä hostellista vaan Brisbanen hostellien mainoksia nippu käteen ja soittokierros, että mihin menis ja missä on vapaata. Löysin itteni loppujenlopuksi hyvin hyvin meluisasta hostellista…ja kalliista! Olin niin tottunut Sydneyssä siihen halvimpaan murjuun ja siihen ettei mun tarvinnu muutenkaan siellä mitään mistään maksaa…niin nyt on kumma kun pitää majapaikastaan yhtäkkiä maksaa :) Kuulemma itärannikolla kaikkien hostellien hinnat on paljon kalliimpia kuin Sydneyssä…mitenkä siellä Sydneyssä nyt yhtäkkiä tuntuu että kaikki oli vaan paremmin vaikken siellä juuri viihtynytkään…?

...

Brisbane vaikutti pikasilmäykseltä ihan jees paikalta, pitää vielä joskus ihan ajan kanssa tutustua siihen paikkaan. Minun tuurilla ensimmäisena yönä alkoi satamaan ja se sade ei sitten tahtonut loppua ennenkuin lensin kymmenen päivän päästä Perthiin…ja minun sänky oli tietysti ihan ikkunan vieressä ja sade piiskas itteensä täysillä ikkunaan koko yön. Nice…
...

Välillä se sade lakkas vähäksi aikaa, että uskaltautui ulos katselemaan kaupunkia…hetken jo näytti siltä että aurinko alkaisi paistamaan, mutta ilo loppui lyhyeen kun tummat pilvet taas ilmestyi taivaalle…pläääääääh! Onneks kerkes ees muutaman kuvan ottamaan ennekuin alkoi taas satamaan. kaksi yötä jaksoin olla Brisbanessa ja mitä muuta sateella voi olla kuin pirun tylsää…ketään et tunne ja mistään et tiedä mitään, ulos ei oo asiaa kun ei oo sontikkaa, joten kulutin aikaani tietokoneen äärellä :)

...
Mun huoneessa oli ihmeen epäsosiaalisia irkkuja joiden kanssa yritin vaihtaa muutaman sanan, mutta ei niitten aksentista ota kukaan selvää joten keskustelu meni siihen että mä vaan nyökytin päätäni ja hoin jees jees ja painuin petiin :) Yks ranskalainen poikakin sinne huoneeseen oli majottunu, se oli just saapunu Aussilaan…ei siitäkään kyllä mitään selkoa ottanu, yritin vähän keskustella että milläs viisumilla täällä oot ja mitä haluut tehdä…ensin sanoi että juu turistiviisumi ja sitten kun kyselin että et sitten töitä halua tehdä, juu juu töitä töitä, mulla on work and holiday viisumi…Kumma kyllä, mutta mä oon törmänny näihin kohtalaisen huonosti englantia puhuviin keskieurooppalaisiin jo muutamaan otteeseen ja kaikilla tuntuu olevan sekä turistiviisumi että work and holiday viisumi..? Kaipa ne raukat haluaa pelata varman päälle tai sitten eivät vaan ymmärrä mitä kyselen…täällä kun ei tietääkseni voi olla kahta viisumia samaan aikaan…

...

Brisbanesta matkasin, taas vaihteeksi sateisena aamuna, alaspäin Byron Bayhin…siellä bussiasemalla huomasin tämän paljon puhutun itärannikon reppureissaajatungoksen ja keskittymän. Sateesta ja kurjuudesta huolimatta pienen pieni bussipysäkki oli ihan piukassa reppureissaajia :) Byron Bay on Australian itäisin paikka, pikemminkin vielä se majakka siellä niemennokassa jonne en kyllä menny kun tuuli ois kyllä vieny mut muuten mukanaan. Muutamaksi tunniksi se sade jaksoi lakata kastelemasta meitä, joten suuntasin ’keskustaan’ kiertelemään ja tutkailemaan. Pieni paikka, pieni keskittymä, hemmetisti hippejä tai pikemminkin wannabe hippejä…

...

Hostelli ArtFactory oli sateesta huolimatta hauska paikka…siitä näitte jo videonkin :) hemmetti siellä jaksoi sataa…ei oikeen tullu uni silmään kun tuntui siltä että myrsky repii koko teltan palasiksi ja vie mut mukanaan. Täytyy kyllä joskus paremmalla ilmalla palata sinne telttaan nukkumaan, vaikutti oikein sympaattiselta paikalta. Vaikkakin siellä oli niitä hemmetin hippejä ja rastapäitä vaikka muille jakaa…

Byron Bayssa kaksi sateista päivää ja sieltä suunta Surfers Paradiseen. Perthissä tapaamani Ivan asuskelee siellä nykyään ja se lupas majottaa mut luokseen ja tuli jopa hakemaan mut Byronista. Tarkotus oli alun perin olla sen luona yö tai kaksi ja jatkaa matkaa johonkin suuntaan, mutta päädyin olemaan siellä sitten loppuajan. Sade ei tosiaan halunnu loppua ollenkaan ja aattelin että mitä turhaa sitä mihinkään on lähteä kiertelemään ja maksamaan kalliita hostelleja ihan vaan sen takia että saa maata siellä tylsistyneenä päivät pitkät. Eipä Ivaninkaan luona sen kummemmin mitään tekemistä ollu, mutta olipahan ainakin seuraa. Sen luona asui muutama saksalainen reppureissaajakin, jotka oli ihan hauskaa porukkaa. Käytiin niitten kanssa keilaamassa ja ajelemassa vuoristossa nelivetoautolla…katteltiin leffoja ja tylsistyttiin…

Eli ei mitään ihmeempää ja maata mullistavaa tapahtunut itärannikolla…mulla oli siellä aikaa vaikka muille jakaa, enkä silti viittiny kirjottaa tänne mitään. Ihan oikeesti, ei siellä vaan tapahtunu mitään mistä ois huvittanu kirjottaa :) Päivä yksi: sataa. Päivä kaksi: sataa, sade lakkasi hetkeksi, kävin kaupassa, sade jatkuuuu…Päivä kolme: sataa hieman enemmän kuin eilen…Päivä kymmenen: sataa ja istun junassa matkalla lentokentälle…toivottavasti Perthissä ois kivempaa !

...

Helille myohaiset syntymapaivaonnittelut ja halaukset!!! En paassy netin aareen synttaripaivanas, joten parempi myohaan kun ei milloinkaan eiks yeah :) Toivottavasti Juha on toimittanu jo lahjat perille :)

Byron Bay

Frasier Island

Ensimmäisen matkapäivän aamuna heräsin siihen kun huonekaverit pakkailivat kamojaan ja painuivat ulos…siinä hetken mietin puhelin kourassa torkkuen, että kuuluiskohan munkin nousta ja mennä ulos vai jatkaisko torkkumista. Miks ne meni ulos ja mä vaan nukun täällä, samaan saareenhan me ollaan menossa? Heräs epäilys että oiskohan pitäny kelloja siirtää kun lähdin Sydneystä…no hätäinen kolkutus Elinan huoneeseen ja selvis että mä oon ihan oikeessa ajassa, muut on vaan erilaiselle matkalle menossa kun me ja siks eri aikataulut. Huoh…heti alko tää reissaaminen stressaamaan.
...

Meidän matka oli täysin järjestetty eli mein ei tarvinnu muuta kun ilmestyy paikalle ja nousta bussiin. Vaikka siinäkin meinas tulla ongelmia kun saavuttiin terminaaliin…minä, joka on aina ajoissa joka paikass aja tarkastaa kymmeneen kertaan että kaikki tarvittava on mukana, olin sitten unohtanut kaikki varausnumerolappuset sun muut hostelliin. Eivät meinanneet päästää paattiin  No onneks niillä oli kuitenkin mun nimi siellä ja ne lupas soittaa matkajärjestäjälle että oon maksanu matkan niin pääsin mukaan…ois voinu ihan snadisti vituttaa lähtee takasin hostelliin ettimään papereita ja pahimmassa tapauksessa jäädä kyydistä.

Majapaikka oli huoneistoissa eikä taivasalla leirintäalueilla niin kuin muilla reissaajilla. Ruoka oli mielettömän hyvää sisältäen aamiaisen, lounaan ja illallisen…ei tarvinnu niitten jälkeen omia eväitä syödä. Erikoinen ratkaisu tuo majapaikka meillä, rakennuksessa oli usempi huoneisto ja yhteiset tilat ja niissä tiloissa ei ollut lainkaan ikkunoita! Omissa huoneissa sentään oli, mutta mäkin kun laitoin kerran lämmityksen päälle, niin muutaman tunnin päästä Elina huomas et mein huoneessa on ikkuna auki :) Hyvä minä…

Ilmat oli kaiken kaikkiaan todella upeet, ei liian kuuma eikä liian kylmä…paitsi öisin. Auringon laskettua alkoi viilentymään ja öisin piti todellakin pitää lämmitystä päällä ja vetää peitto korviin asti että tarkeni. Aamuisin oli kun Suomessa, kun hengitys vaan höyrysi. Sadekausi siellä on juuri loppunut eli meillä kävi hyvä tuuri, kun kuulemma viime viikolla siellä vietettiin samanlainen reissu vesisateessa.

Meidän reissu taitettiin semmosella nelivetobussilla, ei siellä oikeen muunlaisella vetomallilla ajellakaan. Vaihtoehtoina ois ollu myös semmonen reissu että sais ajaa itekin, auto vaan pitää jakaa kymmenen muun reissaajan kanssa. Pahimmassa tapauksessa kymmenen juuri täysiäisen, juuri kortin saaneen kaljoittelevan rallikuskin kanssa. Saarella oli juuri muutama viikko sitten tapahtunut kahden reissaajan kuolemaan johtanut onnettomuus juuri tuollaisella ’aja itse’ reissulla. Muutama taitaa sen lisäksi vieläkin olla teholla. Nähtiin siellä useampikin näitä ’aja itse’ reissuautoja ja ei kyllä yhtään käynyt kateeksi…lähes jokaisella kaljapullo kädessä, luu ulkona ja painellaan siellä rannalla niiin lujaa ettei mitään järkee. Ehkä tommonen reissu sitten sopis paremmin noille mua kymmenen vuotta nuoremmille joilla sitä uhkarohkeutta (tyhmyyttä) vielä riittää…

Itse tykkäsin todella kovaa tuosta järkätystä reissusta, suosittelen kaikille jotka joskus tänne päin eksyy! Jos joskus toisen kerran haluan sinne mennä, niin sitten vuokraan oman auton kaveriporukalla…se käy huomattavasti kalliimmaksi, mutta ainakin voi mennä omalla aikataululla ja uskaltaa vähän tutuille kamuille räyhätäkin jos ajotaidot pelottaa 

Ensimmäinen päivä aloitettiin rannalla käymisellä (ei kuitenkaan saanu uida siellä) ja kävelyllä metsässä…Elinan kanssa jäätiin kävelemään porukan hännille ja omasta mielestä me käveltiin ihan lujaakin vauhtia, mitä nyt muutama kuva napsittiin matkan varrelta ja silti muut oli vaikka kuinka paljon edellä…kai niillä oli hoppu ettei vaan jää jälkeen…kukaan muu ei näyttänyt ottavan matkan varrelta kuviakaan. Onneksi kukaan ei alkanut napisemaan että missäs sitä oikeen viivytään…ja opas oli sen vertaa fiksu että laski meidät moneen otteeseen joka kerta ettei kukaan vaan eksynyt polulta  Ei onneksi ollu ainuttakaan kiinalaista mein porukassa, ne eksyy aina! Sitä opaskin sanoi, että niille kun selittää että kulkekaa tästä ja tästä, älkää palatko takaisin tai menkö tuonne, vastaus on jees jees okei okei ja sen jälkeen niitä saa etsiä joka paikasta kun tekevät juuri päinvastoin kun sanottiin…aina!

Kolme päivää sisälsi kaiken kaikkiaan paljon upeita rantoja, ainoankaan nimeä en muista  Taisi yhden paikan nimi olla Eli Creek joka ei ollut järvi vaan pieni joki - iso puro, joka kahlattiin yläjuoksuun ja kelluttiin virran mukana takaisin meren rannalle. Frasier Islandin alla on paljon makeaa vettä, joka jostain kohdista valuu mereen…oiskohan se ollu noin, ettei mee faktat ihan fiktioiks? Noh anyway sadevettä tai pohjavettä, se pieni joki oli makeeta vettä, kuulemma ihan juomakelpoista…ja mielettömän kirkasta. Vesi oli kirkasta joka järvessä jossa käytiin ja aivan ihana oli uida!

Siellä rannalla ajellessa se meri näytti mielettömän upealta…rantaviivaa jatkui vaikka kuinka pitkälle ja aurinko paistoi. Merivesi oli lämpimämpää mitä järvivesi, sen mitä nyt uskalsin varpaita siellä hieman kastella. Frasier Islandin ympärillä olevassa meressä kun ei pahemmin kannata mennä surffailemaan saatika uimaan, kun siellä uiskentelee hieman enemmän noita haikaloja. Opas kertoi tarinan kalastajasta, joka kylläkin selvisi hengissä, mutta kalastaessaan sai ympärilleen useammankin tiikerihain. Hän oli ollut vyötäröä myöten vedessä vetämässä virveliä ja opas oli ollut juuri lentokoneessa sen yläpuolella ja huomannut kuinka hai näykkii kalastajan saalista samalla kun se vetää sitä itseään päin ja sivulla on viisi muuta tiikerihaita…hmmmmm…

Istuin jossain vaiheessa matkaan sen bussin etupenkillä ja opas kysyi että näätkös tuon kalastajan tuossa…sanoi että vaikka se oli vain polviaan myöten merivedessä, niin siinä on oikea haiparvi yleensä ympärillä. Mutta siellä missä on haita, niin on myös kaloja että kaipa ne kalastajat sitten tietävät mitä tekevät…minä en sinne menis  Nähtiin kyllä kun pari nuorta reissaajaa juoksi innoissaan aaltoihin surffilaudan kanssa. Oppaan mukaan kaikkia tiedotetaan ja varoitetaan asiasta, joten mitä siihen sitten sanomaan. Maailma on tyhmänrohkeita ihmisiä täynnä…

Ensimmäinen päivä päätettiin auringonlaskun katselemiseen…ihmettelin että mitä se opas nyt hoputtelee meitä kun eihän tässä nyt vielä oo lähellekään pimeetä. Mutta täällä se aurinko laskee niin nopeeta että kun päästiin sinne näköalapaikalle niin auringonlasku oli parhaimmillaan ja kymmenen minuutin päästä se oli laskenut taivaanrannan taakse. Sen jälkeen sitten porukalla mietittiinkin että mihinpäin sitä lähtis että päästäis takasin majapakoille…iski pimeys niin yllättäen ettei mikään tienhaara näyttänyt enää tutulta

Päivät oli touhuntäyteisiä…kierreltiin, käveltiin, katseltiin ja ihmeteltiin luonnon ihmeitä. Aamulla aikaisin aloitettiin ja lopetettiin siihen kun alkoi tulla pimeää. Opas oli aivan mahtava. Sillä oli tarinoita ja historiaa kerrottava joka paikasta ja kohdasta. Ilman sen turinointia olis kyllä jäänyt suuri osa matkasta puuttumaan…

Kiitos Elina reissusta!

hetkonen

Tanaan saavuin tanne Hervey Bayhin ja tapasin samalla sen suomalaisen Elinankin...ollaan kayty aamiasella ja kierrelty tata paikkaa. Vihdoinkin on lamminta! Istuskeltiin pitkat tovit rannalla ja juoruiltiin kuulumiset...ei olla nahty sitten viime syys-lokakuun.
...

Elama Sydneyssa on nyt taaksejaanytta elamaa...en sitten osaa sanoa etta hyvassa vaiko pahassa. Alun ahdistuksen ja masennuksen jalkeen aloin jopa viihtymaan siella. Harmikseni vaan en palannut tuohon hostelliin jo aikaisemmin vaan kiertelin kaikki muita paikkoja, joista en loytanyt yhtaan kivaa tyyppia. Tuolla Balmainissa taas oli niiiiiin hauskaa, osan aikaa ainakin :) Siella asuvat ihmiset oli kivoja (juu tiian, ei kaikki) ja kaytiin isolla porukalla Sydneyn irkkubaari Scruffy Murphyssa syomassa ja juomassa halpaa kaljaa mun laksiaisten kunniaksi. Lopputulos, aamuinen vatsantyhjennys, sarkylaakkeet ja parin tunnin unet koneessa :) Onneksi yksi kaveri hostellista antoi kyydin lentokentalle, kun ei ensinnakaan huvittanut olla sosiaalinen turhan uteliaille taksikuskeille, ei huvittanut maksaa siita, enka jaksanut bussi-juna rulianssiakaan...hyva nain. Harmiksi vaan en aamulla aikaisin lahtiessani nahnyt paljon ketaan ja hyvastit jai sanomatta :( eikohan sita eilen kuitenkin halailtu ja naurettu ihan tarpeeksi :) oli se kylla kivaa, etta niinkin moni tyyppi sielta hostellilta tuli mun laksiaisiin! Tammostahan taa reppureissaajan elama on...ei sita koko elamaa voi kaikkien kanssa hengailla, aina jonkun on jatkettava matkaa...
...

Tosiaan, huomenna lahdetaan Elinan kanssa jarjestetylle Cool Dingo tourille Frasier Islandille kolmeksi paivaa. En tiia milleen puhelin siella toimii, onko kenttaa joten alkaa aiti ja isi hatailko, oon ma varmasti ihan kunnossa siella :) Lisa infoa sitten myohemmin silta saralta, kunhan sielta palaudun ja tiian taas mihin suuntaan sita lahtis...Tosiasss

uudet suunnitelmat

Minä kun en osaa tehdä päätöksiä niin tais tein...Päätin vappuviikonlopun jälkeen (joka muuten meni hyvin suomalaisittain) että mun on tosiaan aika vaihtaa maisemia. Oon ollu täällä Sydneyssä IHAN liian kauan, huomattavasti kauemmin mitä alunperin suunnittelin. Vaikkakin Sydney alkaa vaikuttamaan ihan kivalta paikalta ja hostellin väki on hauskaa seuraa, niin joskus sitä sitten vaan tulee se tunne että on maisemanvaihdoksen aika.

...

Suhteellisen massiivisen krapulan aikana pistin pään peiton alle ja päätin lähteä Perthissä tapaamani suomalaisen Elinan seuraksi tuonne pohjosemmaksi. Hän ilmoitti mulle matkasuunnitelmansa ja siellä oli ens viikon perjantaille kolmen päivän matka Frasier Islandille. Cooooool!!!!
......
Tekstarit vaan viuhus että miten pääsen mukaan, kuka järkkää ja juu tuun mukaan, makso mitä makso :) Ja onneksi sattu pomo Woody olemaan ärsyttävällä päällä seuraavana päivänä ja pisti mulle tekstarin aamutuimaan, että työpäivä peruttu. Otin bussin alle ja matkasin matkatoimistoon tuhlaamaan rahaa. Makso paljon mutta on varmasti kivaa...ja kun on kivaa seuraakin vielä:) Tää Elina lähtee sitten kuun vaihteessa takaisin Suomeen, niin keritään hyvin vaihtamaan kuulumiset...ehkä se vaatii vähän punkkua tai sangriaa :)
...
Eipä täällä Sydneyssä oikeen muuta oo tapahtunu...sitä samaa rataa, töitä ja telkkarii ja hostellielämää...en oo jaksanu kauheesti ees kaupungille lähtee, ihan turhaa ajan haaskausta kun täällä hostellillakin voi sitä elämäänsä murehtia :) Ostaa vaan muutaman litran punkkupönikän niin voi mennä tonne partsille muitten joukkoon möllöttämään. Vähän alkanut töihinkin mennä hermot...tai ei niinkään töihin vaan pomoon. Sillä on nyt joku elämää suurempi kriisi ja muuta tee kun valittaa kaikesta koko ajan. Ei vaan jaksa kuunnella, kun ei oo mun ongelma. Joka aamu mies on myöhässä, ei kymmentä minuuttia vaan yleensä puoltoista tuntia ja sitten huomenien jälkeen alkaa tämä sama virsi että hitto kun ei oo rahaa, hitto kun ei oo materiaaleja, hitto kun mun elämä on ihan sekasin jne jne. Hitto juu tosiaan, minkäs minä sille voin...tekisit joskus töitä niin saisit rahaakin! Alkaa mulle olemaan vähän turhauttavaa vaan olla täällä kun luvatuista kiireisistä päivistä tehdään kin 4 tunnin työpäiviä joka toinen päivä jos sitäkään. Nyt kun kerroin sille että lähden ens viikolla niin oli ihan murheissaan että hitto mitä mä teen ilman sua...no sitä samaa kun tähänkin asti, et mitään :)
...
Noh Anyway...pistetään tähän muutama kuva Frasier Islandista ihan vaan rehvastelumielessä :)
...

Puff

huuhaa...aurinko paistaa ja ilma on kun Suomessa kesalla :) eli ihan passeli mulle...jaksaa olla ulkonakin.

...

Mitaan maata jarisyttavaa ei oo Sydneyssa tapahtunu viime paivityksen jalkeen...Melbournessa on kuulemma sen sijaan jyrissy ja jarissy??? Taalla nyt vaikuttaa nuo luonnonmullistukset olevan vahan eri luokkaa kun siella kotoSuomessa. Metsapalot, tulvat, maanjaristykset...mita viela, meteori keskelle Sydneyta?

...
...

Tyot on loppu talta eraa. Tanaan piti olla viimeinen paiva, mutta pomo ilmotti aamulla etta asiakkaat ei oo maksanu laskujaan ajoissa ja sen takia ei oo rahaa maksaa palkkaa talta paivalta, ni ei sit menna toihin. Ei se vissiin ittekaan meinaa mitaan fyysista hommailla...nahtiin tuossa aamulla hostellin edessa aamiaisella ja potkin sita vahan persuksiin etta laittais elamansa kondikseen ja tan kahen viikon aikana alkais laskuttamaan asiakkaita ja pyytamaan viivastyskorkoo jos ei oo laskut ajallaan maksettu. Eikohan se hommansa osaa, aikuinen mies. Eikos noita sekasorto vaiheita jokaiselle tuu jossain vaiheessa elamaa. Kylla se kovasti lupaili mulle toita kun tuun Losista takasin, mutta taytyy kuitenkin olla realistisesti varuillaan. Nailla ausseilla kun on taa no worries meininki. Lupaillaan kovasti kaikkee, mutta organisointikyky jarjestaa asiat niin etta ne kans hoituis, ni on vahan niin ja nain. Corriginissa sen huomas kanssa, kun pomo soitteli viis kertaa illan aikana etta minne meet toihin huomenna, eiku meetkin tonne, ei ku sittenkin sinne ja aamulla tuli soitto etta et meekaan mihinkaan ja taas viiden minuutin paasta etta oo ready sua tullaan hakemaan just kohta:) etta kattellaan mita tapahtuu...kovasti pomolla pitais toita olla jonossa, mutta kun se organisointi takkuaa...

...
...

Pakkasin eilen tavarani, AGAIN! Huomenna lahto Los Angelesiin. Tarttee paasta vahan lomalle, kun taa lomailu on taalla niin kamalan rankkaa :) Onneks ei tartte ottaa kaikkee roinaa mukaan sinne, vaan sain jattaa laatikollisen (okei kaksi) tavaraa pomon varastoon. Hemmetti kun sita kamaa on TAAAAAAS kertyny. Ja ihan varmana lisaa tulee hommattua Losista. Dollarin kurssi on kylla hanurista, et ei silleen oo paras aika menna sinnepain, mutta koska sita nyt olis. Kiertelin tanaan kaupungilla ja kavin vaihtaas rahhoo...tylsan nakosia ne ameriikan dollarit, kun ei ne oo oikeen minkaan varisia tai nakosia. Aussidollarit taas on ihan monopolirahan nakosii:) Nain siina pankissa ollessani ja rahojani odotellessani huomasin, etta viereisella tiskilla vaihdettiin euroiksi rahaa ja piti oikeen tuijottaa, etta niiiiiin ton nakosiako ne setelit olikin, niin hailun varisii :)

...

SydneySydneySydney

Aika on taas kulunut ja mennyt nopeeta...ja mihin, emmina vaan tiia. Kaikenlaista on sattunut ja toisaalta taas ei yhtikaan mitaan sitten viime kirjoittamisen. Viimeksi kun kirjoitin, niin paistoi aurinko ja mietittiin josko mentais biitsille. Ei menty biitsille kun alkoi satamaan ja sita jatkui mukavasti kolmisen viikkoa :) En oo vielakaan kayny biitsilla vaikka sen vieressa hetken verran asuinkin...Ja nyt kun tarkastelin hetken mita oon viimeks kirjottanu, niin kylla nakojaan sillonkin sato:) Nyt on ilmat komeet, kevatta rinnassa. Ei oo liian kuuma, lamminta kuitennii...iltasin vaan tuppaa vahan satelemaan, mutta eikos se oo niin etta aurinko kuivattaa sen minka sade kastelee.

...

...

Tyotilanne oli suhteellisen perseesta alkuaikoina, lama on iskenyt tannekin yllattavan nopeeta...sen on huomannut melkein paivittain. Reilu kuukausi sitten kun tanne saavuttiin, niin viela oli jonkin verran lehdissa ja netissa paikkoja avoinna...semmoisia reppureissaajille sopivia hommia. Nyt se tyonvalitys lehdykka vain ohenee ja ohenee joka viikko. Tyopaikat taalla annetaan ensisijaisesti paikallisille, joten meidan reissaajien asema heikkenee entisestaan. Muutama paiva sitten juttelin yhden englantilaisen tyton kanssa, joka oli lahdossa takaisin kotiin juuri sen takia kun ei ole toita ja han tunsi muitakin jotka saman syyn takia joutuvat lahtemaan maitojunalla takaisin kotiin. Han oli asunut Sydneyssa 5 kk ja sanoi etta alkuaikoina sai melkein itse valita etta mihin menee toihin ja nyt ei ole mitaan. Itse kun tilanteeseen turhauduin niin funtsein josko sita vaan menis johonkin lahettyville maaseudulle poimimaan omppuja tai sipuleita tai muuta yhta kehittavaa, mutta soitettuani kaikkiin harvest numeroihin, ei ol mittaan tarjolla. Ainakaan mulle kun ei oo omaa autoo. Hemmetti ma nyt minkaan poimintatyon takia omaa autoo hanki.

...

...

Ensimmaisessa hostellissa asustelin 3 viikkoa ja suuntasin nokkani Manly biitsille. Hain sita ennen toita niinkin luksuspaikasta kun ruoanpakkaajana, josta taisinkin viimeksi mainita. Tyopaikka olis ollu lahella sita Manlya joten aattelin fiksuna tyttona lyoda kaks karpasta yhdella iskulla ja muuttaa biitsille loikoilemaan ja kayda samalla sielta kasin toissa. Toisin kavi...niinkuin aina taalla Australiassa perkele. Sen olen kylla huomannu etta mikaan suunnitelma ei koskaan pida paikkaansa taalla, ei niin mikaan. Kaikki on vaan No Worries meiningilla ja kovia lupaamaan kuuta taivaalta...ja tietysti tammoinen pikkutytto landelta on ihan etta juu juu kivaa ja ihanaa :D Kavin siis tyohaastiksessa tyonvalitystoimistossa ja ne sano etta soittelevat sitten kun tarvitaan ja kovasti meinasivat etta ihan parin paivan sisalla tarvitaan...ja paskan marjat. Piti taas kantapaan kautta oppia tuokin tyonhakuprosessi. Manlyssa jo surkuttelin kun ei ollu mitaan tekemista ja tylsistyin ihan ylikuoliaaksi siella...ma en tosiaan osaa olla tekematta mitaan kovin pitkaan...varsinkaan jos ei oo ketaan kamuja ja pitaa sita aikaa tappaa yksinaan. Ei ne meinaa soittanu sielta tyopaikasta. Noh yhtena paivana sitten siella Manlyssa kavellessani sain tekstiviestin sielta tyonvalitystoimistosta, etta soita tahan numeroon koskien tamaniltaista tyota siella ja siella...no satuin sitten olemaan liikennevalon metelissa ja vessahatakin oli kova, joten juoksin lauttasataman vessaan pikapikaa ja pirautin sen jalkeen sinne tyokkariin etta juuh tullaan toihin. Ne vaan tokas etta sorge, oot myohassa, tyopaikka meni jo toisaalle kun olit niin hidas soittamana takasin. Tah??? Emma tiennykkaan etta ne lahetti sen viestin kaikille tyonhakijoille ja kuka kerkiaa ensin niin saa tyopaikan...perkele eli sita pitanee sitten elaa ja hengittaa puhelintaan. Emma tommosta tienny. Se pissahata makso mulle sen illan tyopaikan :D

...

...

Sain kuitenkin toita kaverin kaverin kautta...monimutkanen juttu:) Faye sai tyopaikan mun kautta ja sen jalkeen ma sain tyopaikan samasta paikasta Fayen kautta :D Ekassa hostellissa jossa majailtiin, oli muutama brittipoika jotka tyoskenteleli labour hommia pimeesti rakennusmiehille. Ne pyysi mua toihin, etta tuutko siivoomaan yhta taloo. Se olis ollu tietty se paiva kun mulla oli muutto sinne Manlyn hostelliin, joten sanoin etta kysyy Fayeta kun se on enemman rahan tarpeessa kun mina...homma eteni nain ja parin paivan paasta Faye kysy etta mullekin ois toita siella samassa paikassa. Mulla vaan kavi parempi tuuri, kun Faye meni mainostamaan etta oon Carpenter eli talojen rakentaja/saneeraaja ja pomo innostu siita oikeen kunnolla. Sanoin kylla pomolle etta oon ihan vaan tavallinen puuseppa, mutta ei se sita nayttany vaivaavan. Ensimmaisena paivana se pisti mut puutarhahommiin ja sen jalkeen aloin korjaamaan taloa, kun muut jatko pihahommia :D Toisena paivana se jo tarjos mulle vakituista tyopaikkaa ja oman pakettiauton tyokaluineen! Nyt oon ihan virallisesti palkkalistoilla hanelle...Ihan lievaa katkeruuden aanta kuulin toisten suusta, mutta what can you do :D Ei niista kukaan osaa kayttaa mitaan tarvittavia tyokaluja tai tieda talon korjaamisesta mitaan. En minakaan mikaan expertti ole, mutta kaikki koneet on tuttuja ja maalaisjarki toimii. Teen myos siistia jalkea, etten hutiloi. Pomo on tyytyvainen ja mina olen tyytyvainen :) Alussa se kyseli etta minkaslainen carpenter tutkinto sulla on ja sanoin etta eihan mulla, isa vaan on opettanu kaiken minka tiedan...vastas vaan etta se on paras tapa oppia. Kylla on nyt isalla kova maine taalla, kovasti oon sua kehunu ja mun tyonjalkea seuratessaan pomo vaan kehuu etta on isas sut hyvin opettanu :D Se meinaa tulla Suomeen joskus ja sano etta ehdottomasti haluaa tavata mun vanhemmat, hyvin ootte kuulemma tyttarenne kasvattanu:D Pomo on kylla ehka vahan turhan innoissaan, kun joka paiva kehuu vuolaasti, etta hitto kun oot hyva tyontekija, sun tyonjalkea kehtaa esitella muillekkin ja oon hanen kanssa samalla tasolla. Oisko taa nyt sita suomalaista vaatimattomuutta...onhan se kiva kun kehutaan, mutta rajansa kaikella...

...

...

Ollaan tehny pitkaa paivaa yhden talon kimpussa jo reilut kaks viikkoo. Vanha talo ja pitaa korjata vuokrauskuntoon. Oon oppinu ihan alyttoman paljon, oon tehty putkimiehen hommia, valanu sementtia ja betonia, maalannu, lakannut, hionu, porannu, kaivanu kuoppaa ja tayttany kuoppaa jne jne. Ja oon tykannu YLIKOVAA!!!! Niista brittipojista toinen on putkimies ja toinen muurari...ja ne teki puutarhahommia ja ma tein putkihommia ja valoin sementtia joka nurkkaan:) Jopa ne kehu mun tyonjalkea...Oon ma kylla ylpee ittestani :) Nyt se talo on valmis ja nayttaa hyvalle...ainakin kun katsoo ennen ja jalkeen valokuvia. Nyt on ollut pitkasta aikaa vapaa viikonloppu ja vapaa maanantaikin, koska pomo taas tyoskenteli viikonlopun ja viimeisteli talon ja tarttee nyt stressivapaapaivan eli nukkuu univelkojaan pois:)

...

...

Niin tuona aikana jo kerkesin muuttamaan poiskin sielta Manlyn hostellista, mika oli tahan astisista hostelleista suoraansanottuna paskin...tai ehka mulla vaan oli masiskausi siella ollessani, mutta en tykanny ja sanoinkin sen niille. Varasin sielta petin ittelleni viikoksi, silleen kun se on edullisempaa kun paiva kerrallaan pitkan aikaa oleilu. Parin paivan siella oleilun jalkeen sain tuon tyopaikan, joka tietty sattui olemaan toisella puolella kaupunkia. Ensimmaisena paivana matkustin lautalla keskustaan ja sielta bussilla tyopaikalle. Seuraavina paivina matkustin kolmella eri bussilla tyopaikalle, jotta kerkeisin ees suht hyvissa ajoin toihin. Ja kaikilla vaihtoehdoilla matkanteko kesti 2 tuntia + toissa vahintaan 10 tuntia paivassa + takaisin 2 tuntia.

...

Kavin hauskan keskustelun eraan bussikuskin kanssa viidelta aamulla...siis olin matkalla toihin. Olin ensimmainen matkustaja ja kyselin etta pitais tommoseen paikkaan paasta ja kerrotko sitten missa kohtaa jaan pois kyydista...(talleen suomennettuna)

- Mistas oot kotosin? Mistas toi murre on?

- Suomestahan mina

- jep jep, Suomi. Pirun kylma maa ja kieli on semmonen ettei oo missaan muualla?

- Juu sehan se

- Mika suomeksi on cold

- kylma

- Mistas Suomi on tunnettu? Kerran tapasin yhen tanskalaisen ja kysyin samaa ja se sano etta Legoista. Mita teilla on Suomessa?

- Joulupukki ja Nokia

- Juuh niinhan on ja tekstiviestit on keksitty Suomessa.

Talleen mein keskustelu eteni siihen asti etta seuraavat matkustajat tuli kyytiin :)

...

Kun palasin suhteellisen vasyneena takaisin hostellille, jonne oli myos bussi tai lautta pysakilta 20 minuutin kavelymatka, niin siellakos porukka makaili mun sangylla ja katteli telkkaria. Sanoivat vaan etta toivottavasti eivat hairitte, helvetti. Piti kylla ajaa tytot ulos, kun ei ne ees majaillu siina huoneessa...seuraavaksi nenaan kavi erikoinen tuoksu ja nostin paatani etta mita helvettia taalla oikeen tapahtuu. Pari kaveria siella vaan makoilivat omissa sangyissaan ja polttelivat pilvea! Respa oli kiinni jo silta paivalta, joten ei voinut ees valitusta tehda...Sanky oli kasa jousia, aina kun kaansi kylkea niin oli joku jousi perseessa tai kyljessa sojottamassa. Ma oon kylla kokenut ja nahnyt kaikenlaisia hostelleja elamani aikana, mutta kieltamatta kaikki edellamainittu yhdistettyna tyovasymykseen pisti suoraansanottuna vituttamaan ja lujaa. Lahdin sielta muutaman yon jalkeen, kun pomo tarjos ystavallisesti majapaikkaa luotaan. Silla on iso talo ja se tekee sivubisnesta vuokraamalla sielta huoneita opiskelijoille ja matkailijoille. Sain oman huoneen parisangylla ja jatti isolla telkulla :) Sain majottua siella ilmatteeksi muutaman yon kunnes siirryin tahan nykyiseen majapaikkaani. Oisin saanu sinne pomon luokse jaada koko loppuajaksi, mutta kerkesin jo varaamaan ja maksamaan tan nykyisen paikan ja toisaalta, jos jaisin sinne sen luokse majailemaan niin mun elamani ois pelkkaa tyontekoa 24/7 eika sosiaalista elamaa ois juuri ollenkaan. Talla tavalla pystyn erottamaan tyoelaman ja vapaa-ajan ja kaikki on hyvin. Pomo hakee mut toihin joka aamu ja se tuhlaa siihen aika paljon aikaa...en valita, ei mua huvita bussissa istuskella. Ja oon sille sanonukkin ettei sun tartte mua hakee, mutta nakojaan se haluaa hakee, niin en sano eikaan:)

...

Niin juu helvetti...siella pomon luona majaillessani, niin ekana yona kun olin jo sammuttanut valot, makoilin peiton alla ja puhuin puhelimeen niin yhtakkia torakka tippui katosta suoraan mun paahani! Hyi hitto sita iljetysta ja sisaista huutoo. Ravistelin kaikki petivaatteet ja huomasin kaks pikkutorakka amun peiton alla...Kaikki kuoli, uskokaa pois! tai kuoli ja kuoli, tais jaada kitumaan kun pamautin kengalla ja heitin ne kaytavalle. Joku on mulle sanonu ettei torakoita kannata tappaa, koska jos se on tyttotorakka ja murskaat sen kengallas niin siita jaa niita pikkumunia sun kenkiis ja sita kautta ne leviaa joka paikkaan ja on taas sata uutta torakkaa maisemissa. Sanoin tasta pomolle kun se aamulla kyseli etta nukuitko hyvin...se vaan naureskeli etta onpas sulla huono tuuri ja samalla sano ettei hanen talossaan oo kylla ollu torakoita viiteen vuoteen! Emmakaan kylla niita oo voinu tuoda mukanani...tai never know, ehka sielta Manlysta lahti mukana muutakin kun paska mieli. Tassa nykyisessa hostellissakin oli ekana yona torakka suihkussa ja tytot sano ettei heilla oo torakoita ollu ennen mun tuloo...hmmmmmmmm. Mitaan en myonna...mutta taidan varmuudeks vieda koko pirun rinkan sisaltoineen pesulaan.

...

...

Ma oon kayttany tan vapaaviikonlopun hyodykseni vihdoin ja viimein katselemalla Sydneyn nahtavyyksia. Nukuin pitkaan...tai ainakin yritin:) Unirytmi on varmaan tyoajassa viela kun herailin 8-9 aikaan aamulla, mika on mulle ihan ennenkuulumatonta, yleensa posotan menemaan paa tyynyssa yli puoleenpaivaan jos vaan on vapaapaiva. Lauantaina kavin markkinoilla ja kavelin ihan liikaa pitkin poikin Sydneyta. Taalla valimatkat on niin hankalia, etta aina ei jaksa kavella ja bussilla menee ikuisuus eli ei voi montaa kohdetta summata samalle paivalle, menee muuten hermot, ei vaan aika riita. Illalla menin katsomaan stand up komiikka ja oli hauskaa...ne perkeleet vaan bongas mut sielta yleison joukosta. Ne kylla huomas yhden ruotsalaisenkin ja kettuili meille etta skandinaviassa on niin pimeeta ettei me saada tarpeeksi D- vitamiinia ja siks ei naureta (ma kylla hekotin koko ajan)...ja kun paastaan tanne aurinkoiseen Australiaan, niin ollaan heti heittamassa vaatteet pois ja juoksemassa alasti ympari Sydneyta :D Hmmmmmm...sekottikohan se nyt meidat niihin edelliviikon Mardi Gras paraatin homoihin ja lesboihin???

...

...

Sunnuntaina kavin tuhlaamassa rahojani (taas) toisilla markkinoilla. Naa sunnuntaiset markkinat on enemmankin kun Chinatown, kaikkee halpaa kolttua ja kraasaa...mutta sielta saa huomattavasti halvemmalla kaikki puhdistusaineet ja kasvovedet jne. joten niita kavin hamstraamassa...samalla matkaan lahti uus villatakki ja huivikin...ihan kun sita tavaraa nyt ei jo ois tarpeeksi...mutta kun oli niin kiva ja tarviinhan ma nyt semmosia ja oli halpojakin:) Sen jalkeen suuntasin taaaaaas yksille markkinoille, kyllakin vaan palauttamaan kasilaukkuni, kun siita hajos vetskari. Onneks se sama myyja oli viela siella ja lupas sen korjata ens viikoksi.

...

...

Kavin myos elaintarhassa! Elaintarhassa pitaa kylla aina kayda kun semmonen osuu kohdalle. Samat elukathan niissa on, mutta on ne vaan aika hauskoja vekkuleita. Ja taalta Sydneyn elaintarhasta on aivan mielettoman upeat nakymat Sydneyhin, nakee koko kaupungin! Ja onneksi viikonlopulle sattui myos hyvat ilmat. Iltaisin hieman satoi, mutta silloin oli jo kerinnyt takaisin hostelliin, ettei se menoa haitannut yhtaan. Elaintarha taalla on hieno ja hyvin hoidettu :) Olis vaan pitany muistaa ottaa evaat mukaan, kaikki ruoka siella oli tosi kallista ja toisaalta siella oli upeita nurmikenttia joilla olisi hyvin voinut viettaa pienta picnickia. Ei siella nyt koko paivaa vieta, lasten kanssa ehka, mutta ei niinkaan yksinaan jaksa joka elukkaa ihmetella, ihastella ja tokkia :D Harmittaa kun missasin hylje/mursu esityksen ihan vaan parilla minuutilla ja en myoskaan nahty vesinokkaelainta, kun se oli piiloutunu johonkin :(

...

Muuten taalla Sydneyssa on alkanut jo hieman viihtymaankin...pitaa vaan ottaa itseaan niskasta kiinni ja lahtea ulos katselemaan nahtavyyksia, taallakun kerran ollaan. Pomo pitaa musta hyvaa huolta ja on ottanut mut mukaansa Eagles keikalle (kyllakin coverbandi) ja syomaan ystaviensa kanssa. Tyopaikan loytyminen on ollut suuri helpotus, tuo vahan rytmia elamaan ja sita rahaakin on ihan kiva tienata samalla. Mulla on sympatiat kylla kaikkien tyottomien tyonarkomaanien puolella, ei o kivaa. Nyt kun on tyopaikka, niin voi vahan nauttiakin elamasta ja tehda jotain pikkureissuja...vaikka niinkun Los Angelesiin ens viikolla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!