Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tasmania. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tasmania. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. maaliskuuta 2010

one sunday in autumn

On the morning of Sunday 28 April 1996, a young Hobart man armed himself with three high-powered automatic firearms and a large quantity of ammunition, then drove to Port Arthur.

Just north of the township he entered the home of a local couple he knew. Inside, he shot and killed them both. He drove to the Historic Site and ate a meal on the deck of the Broad Arrow Café. He re-entered the café, which was crowded with lunchtime customers, took a rifle from his bag and began shooting. In the first 90 seconds, 20 people died and 12 were injured.

The man then moved into the adjacent carpark, where he shot and killed four more people and wounded a number of others.

After shooting indiscriminately at people in the grounds of the Historic Site, he got into his car and drove up the former main entrance road to the original toll booth. In this area, seven more people were killed in two separate incidents, during which he stole a victim's car and abandoned his own.

The man then drove north. Outside the General Store he killed one person and took another hostage. He drove back to the house where the first killings had taken place, firing random shots at vehicles along the route and injuring a number of people.

At the house, the man set fire to the stolen car, then took his hostage inside. Through the afternoon and night, shots were fired at police officers on the scene. At some point during this time, the gunman killed the hostage. In the morning, he set fire to the house and was captured by police as he fled from the burning building.

After initially pleading "Not Guilty" to all 72 charges, some days later the man changed his plea to "Guilty" to all charges. He was therefore sentenced to life imprisonment with no eligibility for parole on all 72 charges, including 35 charges of murder.


...shit...

torstai 4. maaliskuuta 2010

lisaa kuveja Tasmaniasta

Aattelin nyt lisata loputkin kuvat Tasmanian reissulta...juttua nyt ei sen enempaa ole, kun en kerta noita kaikkia paikkojenkaan nimia muista :) Kokonaisuudessaan reissu oli hirvean hieno, Tasmania oli ja on edelleen aivan upea osa Australiaa. Taas semmoinen aaripaa luonnon suhteen. Aussila on vaan niin jarjettoman iso maa, etta taalta loytaa kaikenlaista sademetsista aavikoihin ja suomalaisiin koivupuihin.
...
Tasmanian maaseutua
...
Launceston (kaupunki koillisessa)
...
Tuolla kuulemma asustelee vesinokkaelaimia, mutten nahny yhtaan...
...
The Nut (kallio)
...
mina The Nutin paalla...hullu kiipeeminen
...
Pikkumustakatti katselee maailman aariin...seuraava pysakki kuulemma Argentiina
...
karmes...onneks oltiin autossa
...
pikkukenguruita...Wallaby
...
Wombat
...
The Cradle Mountain maisemaa...



...
LansiTasmanian yksi hienoimmista paikoista oli kylla The Cradle Mountain. Ihan kun Lappiin olis saapunut kun naki kelopuita ja vuoristoa...lumi vaan puuttui :) Saavuttiin paikanpaalle edellisiltana ja kaytiin oppaan kanssa iltakavelylla taskulamppujen kanssa bongailemassa elaimia. Tuossa ylpuolella onkin pari kuvaa pikkukenguista eli wallbyista ja wombatista...wombattia en koskaan ennen ookaan nahny. Et on sit ihan luonnonvarasii elukoita eika elaintarhassa otettuja kuvia:) vahan ne tuppas mua juoksemaan karkuun kun salama valahti, mut tuli ny ainakin pari hyvaa otosta.
...
...
...
Sinne ylos sit opas paatti etta kavellaan...tai kiivetaan. Tais olla jotain 1740 metria korkee se paikka mihin asti jaksettiin. Kaikenkaikkiaan siihen ylospain menemiseen meni puoltoista tuntia ja alas pomppi tunnissa. Muilla tytoilla oli hienot vaellusvermeet viimotteen paalle, kun meikalainen pomppi perustossuissa ja farkut jalassa:) Ja hyvin meni...vahan tuli hiki, mut ois tullu ne hienokki vermeet paalla.
...
...
hiekkadyydi keskella ei mitaan
...
ei onnistunu pyllymaki
...
joku ranta taas...piti kayda fiilistelemassa
...
melomassakin kaytiin
...
167 metria syva jarvi...eli 100 kertaa Elisa syva
...
ei loytyny sademetsasta liaania, ni roikuttiin sit puussa
...
iso puu ja pieni mina
...
Hobart

torstai 11. helmikuuta 2010

Tasmania tour alkaa...alkoi

Melbournesta aamulento Tasmaniaan Hobartiin, joka on ns. Tasmanian pääkaupunki. Australiaahan tämä vielä on etten sentään maata ole taas vaihtanut. Tassila on se pienehkö saari etelä Aussilassa. Jos en paljoa valehtele niin Aussilan ja UudenSeelannin välissä...melkein.
...
Hobart on vähän tylsä paikka. Hostelli oli ihan tylsä...vaikka sitä sanoo että yhden yön nukkuu vaikka sillan alla päällään seisten, no joo...mutta kun on yber tylsää ja hostelli on kolkko, kaamee, tylsä ja kaikkee vastaavaa mahollista, niin ei siinä muu auta kun viihdyttää itteensä kävelemällä pullokauppaan ja takasin :) sieltä hostellin pihalta sitä juttuseuraa aina löytää, jos on muuten tylsää. Mulle jopa tarjottiin ensimmäisenä iltana töitä täältä! Yhelle kaverille siellä kun selittelin että puujuttuja hommailen Suomessa, niin meinas että mähän osaan taloja rakentaa ja jotain semmosia hommia tarjos mulle rahat käteen periaatteella. nice...
...
Hobart on vähän pettymys...tiesin kyllä että pieni paikka on kyseessä ja pienihän tää onkin...puoli tuntia niin on kiertäny koko paikan läpi. Täällä vaan ei juurikaan ole mitään...siis ei mitään miten sen nyt sanois...luonnetta. Ei juurikaan arkkitehtuuria jota ihastelis, katukuva on joka paikassa aika sama ja ykstoikkonen. Vähän semmonen hälläväliä kaupunki. Täällä asuu melkein puolet koko Tasmanian väestöstä eli reilut 200 000, kun koko Tassilassa asuu vaan puolisen miljoona asukkia. Sen verran historiaa muistan nyt tolta mun ´kiertueelta´ että Hobart on Aussilan toiseksi vanhin kaupunki, Sydney on vanhin...Melbourne on kolmanneksi vanhin :) Interesting eikö...
...
Australian vanhin käytössä oleva silta
...
Puukkasin itteni semmoseen 8 päivän / 7 yön Tasmanian kiertueelle, joka mainosti itteensä että jos haluat nähdä ja kokea kaiken Tasmaniassa niin tämä on sun juttus:) Kattelin muitakin matkanjärjestäjiä ja samantapasia reissuja, mutta ne uhkaili että tarttis patikoida 5-9 km joka päivä...ei oo mun juttu semmonen ei. Tällä järjestäjällä ei vaadittu mitään patikointikenkien hankintaa tms. Mä vaan haluan istua bussissa ja nauttia maisemista...käydä välillä haukkaamassa raitista ilmaa ja napsimassa pari kuvaa todisteeksi että paikan päällä ollaan oltu.
...
Mä nyt en muista puoliakaan (en juuri ainuttakaan) paikan nimee jossa sen koko kaheksan päivän aikana käytiin...ei mua semmoset kiinnostanu vaan kauniit maisemat, ei niillä nimillä niin väliä oo :) Ensimmäisenä päivänä oli vähän sumuista ja koleeta niinkun kuvista näkyy...ei varmaan oikeen vaikuta, kun ei vaikuttanu itteenikään:) Mut tulipahan nähtyy jos joku kysyy:) Kaikenlaisii kalliomuodotelmii ja sen semmosii tuli nähtyy ekana päivänä kun matkattiin Port Arthuriin...ei Turun vaan Tasmanian Portsaan:)
...



...
Port Arthur on jotain 100 kilsaa johonkin suuntaan täältä...oisko etelään. Mä lähdin koko reissulle vähän takki auki, emmä tienny mitään mitä mikäkin on. Kaikilla muilla oli tää matkailijan raamattu fucking Lonely Planet mukana tai muuten ees luettu...opaskin moneen otteeseen selostuksien lomassa sano että tiedätte varmaan ja ootte varmaan jo matkaoppaasta lukenu jne. Minä reippaana tyttönä nostin kätösen pystyyn ja tokasin että minnen oo lukenu, minä tykkään kuunnella joten kerroppa mulle...siitä sulle palkka maksetaan :)
...
Porth Arthur on vanha vankilasaari...tai niemennokka tai jotain sinnepäin. Sieltä ei kuulemma vorot pystyny karkaamaan. Melkein kokonaanhan se rakennus tai rakennukset oli romahtanu, mut ihan siististi oli rempattu vähän ees jotain julkisivua pystyyn...Minua se paikka ei niin innostanu, oli vähän turhan pitkälti aikaa hengailla siellä, ihmetellä ja pällistellä. Mutta muut tytöt tykkäs, joten mitäpä siihen sanomaan...minä istahdin veden äärelle, kuuntelin musiikkia ja nautin olostani kun oli kaunis päivä:) ei tarvinnu tressata...

...
Port Arthur - vankila
...
Käytiin kattelemassa matkan varrella jossain elukkatarhassa noita tasmanian tuholaisiakin...ei ne nyt ihan ollu kun kelju K kojootissa, mutta vähän sinnepäin:) Siellä oli ruokailunäytös ja niille annettiin paikallista roadkilliä eli kuka nyt sattuu jonkun wallabyn tai kengun yli ajamaan niin se syötetään sitten noille kavereille. Siellä ne vekkulit pureskeli muitta mutkitta lihat naamaansa luineen päivineen parissa minuutissa. Kananmunien kanssa taas oltiin varovaisia, pikku reikä tehtiin kuoreen ja varovasti imeskeltiin ja nuoltiin sisältö ja varottiin rikkomasta munankuorta...perin kummallista käytöstä. Siellä elukkatarhassa nyt oli kaikenlaista, kengurua ja lintua ja sen semmosta...että pitihän nekin nyt sitten (taas kertaalleen) nähdä. kenguja on täällä Aussilassa tullu kyllä jo ihan tarpeeksi usein nähtyä, ettei niitten bongaaminen tai rapsuttelu saa enää semmosta yltiöpäistä innostuneisuutta aikaseksi.
...
Tasmanian tuholainen

minä ja joku mikä lie huuhkaja
ja taas silitellään kengurua...
mini kengu ja vauva kengu...taitavat sanoa paddy meloniksi
...
Minä kun jo luulin että saan koko 8 päivää istua köllötellä tyytyväisenä bussissa ja nauttia maisemista, niin eikös opas pistäny mut kävelemään ja patikoimaan seuraavana päivänä:) Ei se nyt niin draamaa ollu, mutta ois tietty voinu lukee matkasuunnitelmasta että mitä mikääkin päivä tapahtuu...ettei käy niinkun mulle että päiväunelmistani heräilen siihen kun opas tokasee että muutaman tunnin patikointi eessä, että pitäkää hauskaa ja älkää hengästykö liikaa:) Mutta oli mukava opas, kun naureskelin ettei tommoset jutut oo oikeen mun heiniä, niin sano vaan ettei se oo rankka reitti ja ota vaan oma aikas kun meet, paikka on ihan näkemisen arvonen. Olihan se, vähän vaan oli ilmat kurjat kun oli synkkää. Wineglass bay oli paikan nimi ja saanu nimensä kaikesta muusta kun viinistä. Tarina kertoo että muinoin kun valaanpyynti oli kova juttu, niin paatit raahas ne keihästämänsä valasraukat tuonne suojaisaan lahteen ja lahtas ne sitten siellä. Vesi muuttui verestä punaiseksi ja lahden muoto on vähän kuin viinilasi (?) niin siitähän se nimi sitten syntyi.
...

Wine glass bay
Wine glass bay ranta ja kesy wallaby (minikengu)
puolessa välissä kiipeilyä oli arkkitehtiopiskelijoiden valmistama lepotuoli
...
Oiskohan se ollu sitten kolmas päivä vaiko toinen...anyway, mutta mun mielestä ihan koko reissun kohokohta oli Bay of Fire ja siellä mikä lie (pitää kysyä joltain se nimi ja lisätä myöhemmin) ranta...Opas puheli jotain ennen kun päästiin sinne rannalle että vietetään siellä pari tuntia ja mä olin ihan että häh haloo, kuka nyt rannalla tällä ilmalla jaksaa kahta tuntia viettää. Sitten se jatko tarinaansa että se ranta johon se on meitä viemässä, on listattu jossain arvostetussa matkaoppaassa top 10 listaan ykköseksi parhaista rantakohteista. Se oli kyllä magee...Tavallaan harmi kun niin kovaa tuuli, mutta saipahan ainakin mageita kuvia kun siellä kallioilla hyppeli ja meri vaan tyrskys. Mä oisin voinu viettää siellä kamerani kanssa kolmannenkin tunnin. Harmi kun ei se fiilis koskaan välity näitten kuvien mukana...ja kuvissa ne paikat ei koskaan oo silleen WAU hienoja kun ne on kokemuksena paikan päällä.
...
Bay of fire ranta




...
Hassu paikka tää Tasmania...täällä kun on niin paljon erilaista luontoa niin pienten välimatkojen sisällä. Mä olin ihan innoissani kun huomasin kuinka paljon täällä on koivupuita...ihan kun kotona Suomessa. Niitä ei juurikaan tuolla isommalla saarella kohtaa. Siks tää onkin vähän kun kotona ois...on koleeta, tihuttaa vettä ja kasvaa koivuja :) Mutta sitten taas pysähdytään johonkin tienvarrelle ja siinä onkin yhtäkkiä pieni pätkä sademetsää ja vesiputous...tai illalla opas tulee kolkuttamana ovelle että haluatteko tulla pingviinejä kattomaan, ne on just tulossa mereltä maalle majottumaan yöksi:) Harmi kun en saanu pinguista kuvaa. Oli pimeetä ja ei saa käyttää salamavaloo niitä kuvatessa...niillä kun ei kuulemma oo silmäluomia niin salamavalo voi ne sokaista ja sit ne kuolee kun ei ne pysty sukeltamaan ja pyydystämään kaloja :( Mut oli se sulosii...oli aika hienoo nähdä ihan luonnonvarasii elukoita, ettei aina lasin takaa elukkatarhassa. Ne oli semmosii maitotölkin kokosii taapertajia. Pistivät ensin yhden pingun ensimmäisenä kulkemään ja kattomaan että onko reitti selvä ja sen jälkeen muut taapersi varovasti perässä...välillä mentiin kiven taaksen piiloon ja kurkkimaan uskaltaisko tulla :)
...
hmmm...joku vesiputous
sademetsää matkalla putoukselle