Perthiin kun saavuin, olo oli kun kotiin ois tullu. Mä kyllä tykkään siitä kaupungista. Tietysti kun kaikki oli tuttua, kun siellä on ennenkin vähän aikaa asustellu. Ei tarvinnu leikkiä turistia ja ettiä mitään paikkoja minne mennä. Silloin kun ensimmäisen kerran saavuin viimevuonna Perthiin, niin oli yö ja otin taksin alle että löysin tieni kaupunkiin. Nyt oli päiväsaika ja hyvin luppoaikaa, joten vähän kyselemällä löysin itteni istumasta paikallisbussista 3.50 dollarin menolipun hinnalla…taksimatka kun maksoi viimeksi 35 dollaria :)
Perthissä asusteleva suomalainen Nina majoitti mut ystävällisesti pariksi yöksi luokseen. Käytiin iltaa istumassa ja juoruilemassa viimeiset kuulumiset. Perthin hintaerot Sydneyhin verrattuna oli aika huimat…olin jo unohtanut miten kaikki maksaa. Sydney taitaa olla enemmän reppureissaajien ja maahanmuuttajien kaupunki, joten kaikki on suhteellisen ’edullista’ jos vaan osaa etsiä. Kunnon pihvit sai Sydneyssä 8 dollarilla, kun Perthissa meni jo yli 30 dollarin puolelle. Hyvää oli kuitenkin, ei siinä mitään...
Bussimatka torstaiaamuna takaisin Corriginiin, jossa asustelin aluksi melkein 4 kuukautta ja olin töissä siellä viljahommissa. Jason asuu/asui vieläkin siellä ja olihan se hauskaa mennä sinne paikalliseen pubiin moikkaamaan vanhoja tuttuja ja huomata että ei siellä pikkukylässä mikään ollu muuttunu sinä aikana kun olin poissa. Pomo oli yhtä kännissä kun aina ennenkin ja niin oli kaikki muutkin :) Vähän ne ihmetteli mun hiustenvärin muuttumista, joku jopa kysyi että onks toi Faye:) Mutta muuten kyllä tunnistivat ja kaikki tuli moikkailemaan ja kyselemään mitä ihmettä oon oikeen touhuillu. Pomo kyseli joka ilta samat kysymykset kun ei humalaltaan muistanu mitä oltiin edellisenä iltana juteltu:) Kyseli kovasti että tuunko ens harvestina takasin…kai sitä vois mennä…hyvät matkarahathan siinä sais. Kuulemma ne meinaa nyt vallan ruveta palkkaamaan reppureissaajia paikallisten nuorten sijaan, oltiin kuulemma tehty sen yrityksen paras tulos viime sadonkorjuuna. Ymmärtäähän sen…ei kuulemma niitä paikallisia nuoria työnteko kiinnosta juurikaan, saavat vaan työpaikan sieltä sen takia kun isukki on viljelijä. Me reissaajat taas kun ihan oikeesti tarvitaan sitä rahaa, niin ollaan valmiita tekemäänkin sen eteen jotain. Nyt on kuulemma muutkin sen yrityksen toimipisteet valmiita palkkaamaan meikäläisiä viime vuoden hyvän esimerkin perusteella :) hyvä me!
Corriginista lähdettiin jatkamaan matkaa paikallisen pitkän viikonlopun jälkeen, suuntana Perth. Kulkuneuvona 300 dollaria maksanut Ford Falcon! Jason sitä mainosti että hyvä auto se on ja kaikki sitä on kovasti kehunut, että sillä jos jollain on hyvä matkustaa…noh, mä kun sillä ensimmäisen kerran kylillä ajelin niin siihen se sammu työpaikan pihalle, akku paskana :) Nyt minä oon kuulemma bad luck…noh uudella akulla se auto sitten huristelikin ihan mukavasti. Vähän ruosteinen ja reppanahan se on, mutta sen hintaiseksi autoksi ihan unelma. Täällä kun myynti-ilmoituksia katsellessa samanmoisista autoista joutuisi minimissään maksamaan 1500 dollaria, pakettiautoista jo 4000-6000 dollaria. Pakut on kyllä usein muokattu semmoisiksi, että niissä on sängyt ja keittosysteemit siellä takana, vähän luksusta. Mutta mitäs me semmosilla. Ostettiin teltta, ilmapatja ja kaasukeittolevy systeemit, niin niillä eväillä ollaan pärjätty jo ihan hyvin jo melkein perille asti.
Perthissä yövyttiin ensimmäinen yö auton takana…ajettiin Fremantleen, meinattiin että oltais rannalla yövytty, mutta ei se ollukaan niin rauhallinen paikka mitä aateltiin. Oli myös suhteellisen pimeetä kun sinne ajettiin, ettei osattu ees ettiä mitään paikkaa. Löydettiin kuitenkin syrjäinen sivukatu, jossa oli muutama muukin auto parkissa. Aamulla herättiin siihen kun auton ohi kulki aamulenkkeilijät ja töihin menijät…ei uskaltanu liikahtaa yhtään…ihan kun se ois tehny meistä näkymättömiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti