girls best friend <3

Ihanaa syntymapaivaa rakkaimmalle ja parhaimmalle ystavalleni!!! Ois niiiiin hienoo olla siella Suomessa nyt halaileen sua ja bilettamassa ja istuus terassilla ja turisees ja murehtiis maailmanmenoo, mutta Thaimaa saa luvan kelvata talla kertaa :) Halaukset ja suukot saat sit keskiviikkona kun nahdaan :)

Roadtrip part7 Kununurra-Edith Falls-Darwin

Broomesta koukattiin vähän sisämaahan päin, kun tähän mennessä ollaan ajeltu suurin piirtein rannikkoa pitkin. Broomen ja Kununurran välillä ei juurikaan ollut mitään muuta kuin pikkukyliä bensa-asemoineen…ja välimatka oli niin pitkä että pysähdyttiin yöksi taas yhdelle 24h levähdyspaikalle. Tällä kertaa levähdyspaikan portilla oli ilmoitus, että tämä on krokotiilien asuma-aluetta, olkaa varovaisia :) Ei ne nyt sinne asuntovaunujen sekaan tullu, mutta kyllä muutamat reissaajat niitä kävi etsimässä päiväsaikaan siitä läheisestä joenuomasta. Hullut. Mä olisin halunnu sen yön nukkua teltassa, mutta Jasonia tais vähän pelottaa, niin nukuttiin sit autossa kaikenvaralta. Oli se paikka aidattu, että epäilen ettäkö ne ne krokot ois sinne tullu ketään meistä häirittemään.

Kununuraan saavuttiin kerrankin päiväsaikaan ja meillä oli aikaa käydä tutkimassa eri leirintäalueita…muina kertoina ollaan yleensä saavuttu perille pimeän aikaan, että ollaan majoituttu siihen ensimmäiseen paikkaan jossa myöhäinen check in on mahdollista. Tällä kertaa löydettiin aika magee paikka tai pikemminkin leirintäalue nyt oli niinkun muutkin, mutta meidän telttapaikka oli ihan järven rannalla. Pystytettiin sitten teltta niin että oven suusta saatiin katsella järvimaisemaa :) Järvi näytti upealta ja oishan se ollu hienoa jos sinne ois uimaankin saanut mennä…mutta taas oltiin krokotiilien mailla ja uinti oli sallittua vaan omalla vastuulla. Epäilen taas ettäkö ne olis majaillu siinä ihan leirintäalueen hälinän läheisyydessä, mutta en aatellu mennä kokeilemaankaan. Öisin oli ihan mielenkiintoista kuunnella ulkoa kuuluvia ääniä…kaikki kalan loiskahdukset vaikutti krokotiilien läiskinnältä. Kerran jopa heräsin ihmeissäni, että nyt se krokotiili murisee tuolla ulkona, mutta se olikin naapurin setä joka kuorsas :)

Kununurra oli pieni paikka ja yksi niistä paikoista, joissa on ihan hemskatisti reppureissaajia…ei nyt niinkään tällä hetkellä, mutta syksymmällä kun alkaa hedelmien poimita ja melonien sadonkorjuu. Siellä vissiin viljellään meloneita ja mangoja nyt ainakin. Jasonilla on joku linkki sinnekin, että ei sitä koskaan tiedä josko sitä löytäis ittensä sieltä poimimasta meloneita syksymmällä. Muuten siellä nyt ei ollut mitään sen ihmeempää…jäätiin sinne neljäksi yöksi vähän lataamaan akkuja kun todettiin että aikaa riittää. Oltiin siihen asti matkustettu aika nopeeta tahtia. Siellä ei juurikaan tehty mitään ihmeellistä…meinattiin mennä kanootilla soutelemaan, mutta se vaan jäi kun vähän laiskotti. Liika lomailu alkaa laiskottamaan, niin ei jaksa ja viitti tehdä sitäkään vähään.

Käytiin ajelemassa ympäri pitäjää, meinattiin jopa mennä katsomaan lähteitä tai kiviä mitä lie, mutta se tosiaan jäi ihan meinaamiseksi. Katteltiin opasteita, että ei niissä oo mitään mainintaa nelivetoautoista, kai me voidaan tän Jacksonin kanssa sinne ajella. Minä ajoin ja jäätiin jumiin hiekkakinokseen noin 30 kilsaa pääteiltä, auto sammui eikä suostunut enää lähtemään käyntiin. Mua nauratti ja pelotti, kun just siihen mihin auto sammu, niin luikerteli kauhee käärme tien yli. Eikä tietty ollu kameraa missään lähettyvillä…noh, mä lähdin sit seikkailemaan siihen läheiselle tielle ja pysäytin jonkun paikallisen kalamiehen, jolla onneksi oli nelivetoauto ja se onnistui hinaamaan meidät pois sieltä. Autojen korjaamisesta se ei tienny mitään, niinkun ei Jasonkaan…että jäätiin sinne oottelemaan auton konepelti auki seuraava ohiajajaa. Ohi ajoikin kaksi aboriginaalia ja mulla jo kerkes välähtämään mielessä että nyt meit vähintään ryöstetään ja hakataan, mutta ne oli ihan mukavia heppuja ja tiesi autoista aika lailla…ihmekkös:) ne korjas sen ja kerto miks se on lähiaikoina temppuillu. Hyvä hyvä. Päätettiin lähtee ajelemaan takasin päin ja jättämään suosiolla nää kaikki sivuhiekkatiet rauhaan…ei sovi mein Jacksonille. Harmiksi vaan että täällä ei oo juurikaan paljoo mitään nähtävää ilman kunnon nelivetoautoa. Vaikka semmoinen auto oliskin, niin kaikille nähtävyyksille ois kumminkin tosi paljon matkaa, useampi kymmenen kilsa + matka takaisin…

Ei siellä nyt mitään muuta ihmeellisempää…käytiin rommitislaamossa, kun jostain syystä se houkutti Jasonia. Otettiin opastettu kierros, mikä ei mua napannu yhtään kun en siitä niitten englannista mitään ymmärtäny…Jason oli tohkeissaan miten rommia tehdään ja mä olin enemmän innoissani siitä miten ne kierrättää siellä kaikki ja tekee paljon itse. Pöydät oli tehty vanhoista lavoista ja pullojen etiketit tehdään itse ja kaikki sinetöidään itse ihan käsipelillä…hyvä että molemmat löysi jotain joka kiinnosti :) Jason jäi sinne kierroksen jälkeen ’saluunaan’ maistelemaan eri rommeja sun muita, niin mun vastuulle jäi ajaa takasin leirintäalueelle.

Kununurrasta pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin taas ajelemaan eteenpäin…tietäen että taaaaas on pitkää ajoa luvassa ilman mitään näkemistä. Jason ajoja mä taisin nukahtaa…kuulemma ajettiin 6 tuntia kun päästiin seuraavaan kaupunkiin Katherineen. Kierreltiin ja katseltiin, mikään ei ollu auki…löydettiin juuri sulkemassa oleva fish and chips kauppa ja haettiin eväät sieltä ja jatkettiin matkaa, tällä kertaa minä kuskina.

Viimeinen pysähdyspaikka ennen Darwinia oli Edith Fallsin kansallispuisto. Taas vaihteeksi saavuttiin sinne pimeellä, mutta onneks oli teltoille vielä tilaa…ja jostain kumman syystä taas yksi kylmimmistä öistä. Myöskin yksi upeimmista tähtitaivaista…niin musta taivas ja niin älyttömän paljon kirkkaita tähtiä. Samaa ihailtiin Kununurrassa…upeeta. Koko yön kuunneltiin putouksen pitämää meteliä ja ootettiin innolla aamua, jotta vihdoinkin nähtäis jotain tosi hienoa ja ehkä jopa päästäis uimaan putouksen alle. Niin varmaan…aamulla kun seurattiin ääntä ja löydettiin monen muun matkailijan tavoin putouksen lähelle, se oli ihan semmonen snadi! Kauheeta meteliä se kyllä piti…pyh, mä olin pettyny. Uimaankin sai mennä omalla vastuulla taas vaihteeksi, kun siellä taaaas oli niitä krokoja. Yks nuori pari sinne kyllä pulahti, mutta en minä ois…
Darwiniin saavuttiin 10 päivää aikataulusta etukäteen, joten ollaan me aikamoista vauhtia ajeltu…enemmän ois menny kyllä aikaa, jos oltaisiin ihan ajan ja rahan kanssa tehty erilaisia järjestettyjä turistireissuja sun muita ja jos meillä ois olu mahollisuus päästä ton auton kanssa joka paikkaan. Mutta kun kummatkin tykkää istua ratin takana, niin mikäs siinä sitten matkatessa:) Nyt ollaan hengailtu täällä Darwinissa jo viikko, ei olla tehty juurikaan mitään…makoiltu vaan ja nautittu (kärsitty) kuumuudesta ja kosteudesta. Kierrelty kaupunkia, käyty leffoissa ja vaan hengailtu…lisää Darwinista sitten kun palaan tänne taas Thaimaan reissun jälkeen ;)

Roadtrip part6 Broome

Port Hedlandista oli taas aikamoinen ajomatka seuraavaan paikkaan, Broomeen. Matkanvarrella ois ollu tai olikin eighty mile beach, jonne aateltiin mennä koisimaan ja kurkkimaan jos vaan mahdollista. Ei ollu ei. Taas ois pitäny olla nelivetoauto, jotta oltaisiin voitu ajella rantaviivaa pitkin. Käytiin yhden leirintäalueen rannalla katselemassa mimmoinen se kuuluisa ranta oikein on. Siellä oli paljon kalastajia ja uiminen tai olla kielletty ja käveleminenkin oli vähän omituisesti opastettu. Ranta on kilpikonnien pesimäaluetta, joten ei saanu ihan miten vaan kävellä siellä. Tai emminä muista oliko se uiminen kielletty, mutta mene nyt sinne uimaan kun siellä on miljoona kalastajaa virveleitten kanssa huitomassa.

Broome on taas yks hikisimmistä paikoista jossa ollaan tähän asti oltu…kaunis pikku kaupunki kuitenkin. Upein ranta mitä ollaan tähän asti nähty. Meillä oli aika huonot infot caravan paikoista, kaikkiin kun ei saanut telttaa pystyttää…löydettiin kuitenkin aika edullinenkin paikka, mutta se oli kuin hostelli, mutta vaan pelkkiä telttoja. Koko teltta-alue oli reppureissaajia täynnä, sikin sokin ja roskia ja pulloja joka paikassa. Porukka vissiin asusteli siellä pitemmänkin aikaa, kävivät töissä päivisin ja ryyppäsivät iltaisin. Huomattavasti halvempihan se on kuin hostellit, että mikäs siinä jos jaksaa asua teltassa koko ajan…ainakin näytti porukalla hauskaa olevan. Me ei taas vaihteeksi oltu Jasonin kanssa mitenkään sosiaalisella tuulella, joten hengailtiin vaan kahestaan ja näytettiin semmosta naamaa että älkää muut tulko juttelemaan :) Mulle kyllä iski aika kova kaveri-ikävä siellä, kun näki miten muut oli isoissa porukoissa pitämässä hauskaa :(

Broomen kuuluisin ranta, Cable beach oli kyllä upea. Rantaviivaa oli vaikka kuinka ja merivesi oli kirkasta. Sinne kun istahdettiin, ihmettelin että mitä ne kaikki ihmiset siellä meressä oikeen tuijottaa, kukaan ei ui, kaikki vaan töllöttää yhteen kohtaan. Joku siellä näytti siltä että sitä pelotti, mutta tais vaan hytistä kylmästä merivedestä (ei ollu ees kylmää)…meinasin että haiko se siellä uimareita pelottelee, mutta pari delfiiniähän siellä rantavedessä pulikoi. Ei saanut kyllä harmiksi minkäänlaista kuvaa, kun olivat niin vikkeliä että näkyi välillä pienen hetken evä tai pyrstö. Siellä oli juuri loppunut meduusa kausi, mutta silti vissiin piti olla varuillaan…jotain oli juuri pari päivä sitten meduusa pistänyt. Pitää kuulemma etikkaa pitää mukanaan siltä varalta josko meduusan kynsiin joudut…yks pikku meduusan raukka, limaköntti, siellä rantahietikosta löytyikin.

Broomessa päätettiin mennä katsomaan krokotiileja. Ensimmäinen ns. maksullinen huvi jonne me mentiin…siellä oli opastettu kierros ja se opas sitten heitteli niille krokoille kalanraatoja ja yritti saada niitä hyppimään ruoan perään. Siellä oli myös muita eläimiä, vähän surullisen näköisiä kenguruita ja muita samannäköisiä otuksia…ei mitään erikoista, mutta ihan jees.

Meinattiin myös mennä kameliajelulle seuraavana päivänä, auringonlaskun ajelulle :) Mutta sinä päivänä kun meinattiin se tehdä niin oli kurja ja pilvinen ilma ja edellisenä yönä oli satanut kaatamalla vettä…kurjuus. ei sitten jääty sinne kolmanneksi yöksi vaan päätettiin jatkaa matkaa parempien ilmojen toivossa.

Roadtrip part5 Port Hedland

Tää Australia on kyllä iso maa (yllätys)…varsinkin etäisyydet täällä lännessä on ihan mahdottomat. Kevyesti voit ajella 500-600 kilsaa näkemättä mitään muuta kun kuivaa maastoo ja kuolleita kenguruita tien varsilla. Ehkä sitten just sopivasti tulee vastaan road house jossa tankkaat tankin täyteen kallista bensaa seuraavaa 600 kilsaa varten. Vettä pitää juoda niin paljon kun jaksaa ja sitten pitää pysähtyä tienvarsille puskapissalle peläten ettei vaan käärmeet pure hanuriin.

Täällä kyllä on jossain kohtia tienvarsi majoituspaikkoja eli normaaleita levähdyspaikkoja, joissa on myös 24h majoituslupa. Ei siellä juoksevaa vettä ollut tai sähköä, mutta ulkohuussit löyty. Niissä paikoissa tuli nukuttua autossa muutaman kerran. Säästi rahaa kun kerta oli ilmainen ja oli se vähän turvallisempikin paikka pysähtyä nukkumaan, koska siellä oli yleensä useampikin asuntoauto samaan aikaan. Muuten jos oltaisiin jääty johonkin tavalliseen levähdyspaikkaan yöksi, voipi olla että autossa ei ois renkaita enää aamulla tai tiedä sitten mitä meille ois voinu sattua. Mitä pohjoisemmaksi länsirannikkoa tullaan, sitä enemmän ollaan aboriginaalien mailla. Vaikka minua itseäni kiehtoo kovasti heidän historia ja elämäntyyli, niin ne ei oo kuulemma mitään ystävällisintä porukkaa. Suurin osa on alkoholisteja ja tee mitään muuta kun lorvivat ja aiheuttavat häiriötä. En sitten osaa sanoa, kun en ketään ole henkilökohtaisesti tavannut. Mutta kyllä niitä aika ajoin näkee tienvarsilla huutelemassa ja jotkut pienemmät kaupungit on täynnä aboriginaaleja, vaan makoilemassa nurmikolla pullokaupan lähettyvillä :)

Exmouthista jaksettiin ajaa Port Hedlandiin asti, oisko ollu jopa reilut 800 kilometriä…sinnepäin ainakin, paljon! Oltaisiin jatkettu vielä vähän pitemmälle, koska Port Hedlandin jälkeen olisi ollut yksi tämmöinen 24h levähdyspaikka. Port Hedland kun ei vaikuttanut millään tavalla mielenkiintoiselta paikalta, se on vaan teollisuuskaupunki isoine rautatehtaineen. Kierrettiin paikkaa vähän ympäri, tankattiin auto taas vaihteeksi ja päätettiin jatkaa matkaa. Onneksi pysähdyttiin yhden rannan lähettyville parkkipaikalle vaihtamaan kuskia, vähän venyttelemään ja syömään välipalaa. Samaa oli tekemässä yksi vanhempi parikunta asuntoauton kanssa ja he kertoivat että tie Port Hedlandista Broomeen oli suljettu. Siellä oli tapahtunut bensa-aseman räjähdys juuri vähän ennen kuin me ajettiin kaupunkiin. Koska se sijaitsi ihan tien vierellä, viranomaiset sulkivat koko tien. Silloin kun ajettiin kaupunkiin päin, ihmeteltiinkin että mikäs savupilvi se tuolla auringonlaskua häiritsee. Ei siinä muu auttanut, kun jäädä sinne yöksi. Bensa-aseman pitäjältä kysyttiin ajo-ohjeet lähimmälle rannalle ja yövyttiin siellä autossa.

Port Hedland oli varmaan yksi pelottavimmista paikoista olla yötä. Jossain vaiheessa iltaa näin että tännepäin on tulossa kaksi autoa ja lujaa…äkkiä valot sammuksiin! Tietääksemme kun noilla rannoilla tai millään ns julkisilla paikoilla ei saisi majoittua. Jonnekin ne autot sitten ajo, enkä tiedä näkivätkö meitä…mutta kun mentiin nukkumaan auton taakse ja mä olin jo puolinukuksissa, Jason herättää ja sanoo että nyt ne on tulossa tännepäin. Heräsin siihen että autonvalot osoittaa meitä, mutta päätin olla liikkumatta…sehän musta taas vaihteeksi tekeekin näkymättömän :) Ne tais olla paikallisia nuoria huviajelullaan ja huutelivat meille että painukaa helvettiin täältä rannalta. Sit ne lähti menemään ja me jatkettiin koisailua…vähän sydän hakkas, mut ei kai ne takasin tuu…huutelevat vaan.

Vähän oli pirun hikinen yö…täällä pohjoisemmassa alkaa ilmasto olemaan jo vähän kosteampaa ja hikisempää. Aamulla oli niin nihkee olo, että livahdettiin läheiseen leirintäalueeseen sisälle suihkuun. Jasonilta ne oli jotain kyselly, että majoitukko täällä ja mitäs teet…mutta ei ne sit sen kummemmin kyselly tai epäilly. Ensimmäistä kertaa meillä simahti autokin siellä…kumma kyllä se jotain vikaa siinä autossa on aina sillon kun mä ajan:) En tiiä mikä sitä Jacksonia vaivas, mutta ei suostunu lähtemään käyntiin. Mullä kävi jo kaikki kauhuskenaariot mielessä läpi, että nyt se on ihan totaalisesti romuna ja mein pitää ostaa uus auto tai mennä bussilla tms. Jason kun ei oo mikään automekaanikko, mutta jollain kumman tavalla se sai sen taas käyntiin :)

Roadtrip part4 Monkey Mia-Coral Bay-Exmouth

Yks yö siellä ja jatkettiin ajomatkaa taas pohjosemmaksi paikkaan nimeltä Monkey Mia. Monet on sitä paikkaa kehunu maasta taivaaseen ja oishan se ollukkin varmaan ihan siisti paikka jos ei ois ollu niin kylmä. Vähän se oli pettymys, kun luultiin että se ois niinkun jonkinlainen pikkukaupunki, mutta ei…ei siellä ollu kun majapaikkoja ja ravintoloita ja koko alueelle pääseminenkin maksoi. Ja me tietenkin oltiin liikenteessä yömyöhään, niin koko paikka oli suljettu. Noh ajettiin taas takaisinpäin ettimään majapaikkaa ja päädyttiin nukkumaan autossa look out paikassa…vaihteeksi:)

Aamulla sitten takaisin Monkey Miaan. Ihan vaan sen takia kun siellä on delfiinejä…ei siellä sitten mitään muuta ollukkaan…rantaviivaa ois ollu ja upeennäkönen meri, mutta mene nyt sinne uimaan kun siellä on haikaloja ja tuuleekin niin että tukka meinaa lähtee päästä. Missattiin delfiinien aamusyöttö muutamalla minuutilla, joten päätettiin jäädä sinne sitten ootteleen seuraavaa. Niillä ei oo mitään aikatauluja sen suhteen, vaan ne delfiinit tulee sinne rantaan sitten kun niillä on nälkä…eli ootettiin reilut kaks tuntia seuraavaa. Mä en suostunu lähtemään sieltä ilman niitten näkemistä, koska sinne asti oltiin kerran ajettu. Monkey Mia kun ei oo mitenkään minkään varrella, vaan niemennokassa että sinne pitää ihan vartavasten ajaa…ja paljon. Taidettiin ajaa semmoiset reilut 500 kilsaa ihan vaan kattomaan delfiinejä…eikä ees kunnolla päästy niitten kanssa kuvaan eikä saatu syöttääkään niitä kun ne valitsi syöttäjiksi kaikki muksut :( Oli ne kyllä ihan hauskoja otuksia muuten :)

Monkey Miasta ajettiinkin sitten useempi sata kilometri Coral Bayhin. Sinne majotuttiin pariksi yöksi. Coral Baysta alkaa nämä länsirannikon koralliriutat. Se on kanssa semmoinen turistirysä, ei siellä taida paikallisia asukkaita olla juuri ollenkaan…leirintäalueita, hotelleja, hostelli ja matkatoimistoja. Oltais haluttu mennä snorklausreissulle ihan sinne riutoille asti, mutta taas oli kallis reissu niin päätettiin pulikoida vaan siinä rantavedessä. Mua vähän houkutti mennä snorklailemaan valashaiden kanssa, mutta se nyt ois vasta maksanutkin…enemmän kun mein autoJ eikä niillä oo koskaan mitään takuuta että näätkö mitään sillä reissulla…eli vähän niinkun rahanhukkaa jos et nää muuta kun merivettä:)

Ensimmäistä kertaa mä kävin täällä Aussilassa olo aikanani uimassa meressä…oli jo korkee aikakin! Käytiin snorklailemassa siinä rantavedessä ja yllättävän rankkaa touhua uida takasin rantaan ilman räpylöitä. Ei me paljoo nähty, ei se niin värikästä ja tarunomaista ollu kun kuvittelin. Kyllähän siellä oli kaikenlaista värikästä kalaa ja jonkun tappavan kalankin bongasin. Ehkä se kaikki värikkyys ja upeus ois sit ollu siellä maksullisella reissulla jonne ei tietty menty…ehkä:) mutta ranta oli upea ja vesi oli kirkasta. Auringonlasku vielä upeampi…tai ainahan täällä auringonlaskut on upeita:)

Coral Baystä ois ollu tie rannikkoa pitkin kansallispuistoon ja sieltä Exmouthiin, mutta tietenkin koko tie oli vain nelivetoautoille. Taas yksi (kuulemma) upea nähtävyys joka missattiin sen takia. Ajettiin sitten ihan normiteitä pitkin sinne Exmouthiin ja ajateltiin sitä kautta mennä sinne kansallispuistoon yöksi, mutta koko paikka oli jo täynnä. Turistitoimiston täti sanoi että jos ootte aamukahdeksalta jonottamassa kansallispuiston portilla niin voitte päästä sisään. Paikka on kuulemma ollu täynnä joka päivä jo viimeisen kuukauden ajan…ei sitten jääty oottelemaan ja kokeilemaan onneamme. Tankattiin auto ja käytiin ostamassa kasa karkkia ja päätettiin ajaa niin pitkälle kun jaksetaan. Exmouth oli taas näitä paikkoja, jotka sijaitsee niemennokassa eli vähän tuli taas turhaa ajoa. Mutta ainakin voi sanoa että siellä on käyty vaikkei mitään nähtykään. Siellä oli kanssa suuri turistien vetonaula tämä valashaiden kanssa snorklailu…ja vielä kalliimpi kuin Coral Bayssä:) ehkä sitten jonain päivänä…jos oikeesti uskaltaa.

puss och kram

Ihquu, pol remyn tayteista, halauksien tayteista, lahjarikasta ja nuorekasta 30-vuotis syntymapaivaa rakas ystavaiseni, my darling :)

Ikava iski kuvia selaillessa ja muistellessa menneita, voip kun oisin siella halaamassa sua ja leikkaamassa kakkua, korkkaamassa skumppaa, hatyyttelemassa sua koneen aarelta ja aamulla heraamassa sun soffalta tukka kipeena...sita ma kaipaan...ja sua ;)

Roadtrip part3 Kalbarri

Geraltonista ei menty kovin pohjoseen, oltaisko ajettu vaan pari sataa kilsaa paikkaan nimeltä Kalbarri. Siellä oli ensimmäiset upeet maisemat ja aurinkokin suostui paistamaan! Sinne ajettaessa nähtiin vaaleanpunainen järvi :) Tiedettiin kyllä että semmoinen on siellä jossain matkanvarrella, mutta kumma kyllä ettei sinne ollu mitään turistiohjeita, kun kaikkiin muihin vähäpätöisimpiinkin paikkoihin oli isot opasteet. Se järvi nyt näky siinä tien vieressä kun ajeltiin ja pysähdyttiin sitä ihastelemaan ja valokuvaamaan of course. Tietääkseni siinä järven lähettyvillä on jonkun sortin mineraalikaivos joka varjaa sen veden pinkiksi…läheltä katsottuna nyt ei niin erikoisen värinen, mutta kaukaa katsottuna aika magee. Uimaan ei kyllä uskallettu mennä, ei tiedä vaikka oltais tultu kolmisilmäisenä sieltä pois.

Kalbarri oli siisti pikkukaupunki. Meinattiin, että jäätäis sinne pitemmäksikin aikaa, kun siellä oli aika paljon kaikenlaista aktiviteettia. Vuorikiipeilyä, dyynisurffausta, mönkijäajeluita yms. Sitten iski realiteetti vastaan kun mentiin turistitoimistoon kyselemään…kaikki maksaa niin hemskatisti. Ei antanu meidän matkabudjetti periksi. Päädyttiin sitten vaan ihastelemaan maisemia.

Seuraavana aamuna katsottiin pelikaanien syöttöä, mikä oli ainoa ilmainen ’huvi’ siinä paikassa:) yö nukuttiin rannalla…tai autossa mutta auto ajettiin rannan lähelle :) Saman ilmaisen hyödyn oli hokannu muutama muukin reppureissaaja, kun meitä oli loppujenlopuksi neljä autoa samassa parkkipaikassa autoissa koisaamassa.

Kalbarrista päädyttiin taas ihan hukkateille sen hemskatin GPS:n takia :) Sovittiin että mitäs jos ihan suosiolla ajetaan vaan noita isoja teitä pitkin, johonkin nekin päätyy, eikä kokeilla onneamme pikkuteiden suhteen. Vaikka auto onkin pelannu ihan hyvin ja luotettavasti tähän asti, ei sitä koskaan tiedä mihin se jättää varsinkaan kun se ei oo neliveto.

Meidän matkan varrella oli paljon kansallispuistoja, mutta hyvin vähän semmoisia joihin oli pääsy ilman nelivetoautoo…onneksi täältä matkanvarrelta löytyi yksi. Siellä oli pari look out paikkaa ja onneksi toisessa oli ihan mageet maisemat ettei menny hiekkateillä täristessä taas reilut 50 km ajo hukkaan.

Roadtrip part2 Cervantes-Geralton

Vettä satoi, niin kuin muutenkin siihen asti…lähettiin vaan ajamaan pohjoseen päin niin pitkälle kun jaksettiin. Jo ensimmäisenä päivänä ajettiin harhaan…Jason sai entiseltä pomoltaan matkalahjaksi GPS:n, mutta huomattiin vasta eksyttyämme että sitä ei oltu päivitetty vähään aikaan, joten se ohjas meidät semmosille teille jotka ei joko päädy mihinkään tai on muuten vaan meidän autolle ajokunnottomassa kunnossa. No ei se ensimmäinen harhareissu ollu kun 50 kilsaa ja ohjas meidät keskelle peltoa :)

...

Ensimmäinen pysähdyspaikka Perthin jälkeen oli Cervantes. Ei siitä sen enempää…sato vettä. Paistettiin pihvit auton takana, kun ulkona tuuli ja sato sen vertaa ettei kaasukeittolevy oikeen pelittäny muualla. Mukava oli mennä auton taakse sen jälkeen nukkumaan pihvin hajussa. Pysähdyspaikka tais olla jonkun kansallispuiston look out paikka…pimeetä ja hiljasta…je kenguruita. Aamulla ’aurinkoisemmat’ maisemat, kylmät ja tuuliset semmoiset. Valokuvat todisteeksi että oltiin paikalla ja jatkettiin taas matkaa.

...

Next stop Geralton. Siellä päätettiin maksaa ihan caravan paikkaan yöksi, suihku kun houkutti. Geralton oli ensimmäisen isompi kaupunki jossa pysähdyttiin Perthin jälkeen…eipä siellä nyt mitään ihmeellistä ollu sielläkään. Käytiin korjauttamassa auton takaluukku, kun se ei suostunu menemään lukkoon. Onneksi löydettiin maailman mukavin ja ystävällisin autonkorjaaja, joka kiireistään huolimatta kerkes sen korjaamaan samantien. Geraltonissa oli myös yksi CBH (mun entinen työpaikka) päämaja, siellä lastattiin viljaa laivoihin. Vähän isommat systeemit oli kyllä kun meillä pikkuisessa Corriginissa :) Sinne jos pääsis töihin, ni vois olla jo ylpee ittestään…

...

Geraltonin caravanpaikassa grillailtaessa juteltiin jonkun ukkelin kanssa joka innostuneena kyseli mein matkasuunnitelmia ja suositteli paikkoja joihin mennä ja pysähtyä. Meinas että alkaa aurinko jo pian paistamaan kun päästään vähän pohjoisemmaksi…toivottavasti, koska Geraltonissa vietettiin yks kylmimmistä öistä tähän asti! Mutta se oli ihan kiva paikka, suosittelen pysähtymään jos joku tekee vastaavanlaisen reissun joskus :)

...

Roadtrip part1 Corrigin - Perth

Tosiaan lensin sitten itärannikolta länsirannikolle, ihan kun Suomesta ois lentäny jonnekkin etelään lomalle kun lento kesti melkein kuusi tuntia…meinasin aluksi matkustaa idässä Cairnsiin asti ja sieltä Perthiin, mutta lento sieltä ois kestäny melkein 11 tuntia, joten ajattelin lepuuttaa pakaralihaksia ja ottaa sen ’lyhyemmän’ vaihtoehdon :)

Perthiin kun saavuin, olo oli kun kotiin ois tullu. Mä kyllä tykkään siitä kaupungista. Tietysti kun kaikki oli tuttua, kun siellä on ennenkin vähän aikaa asustellu. Ei tarvinnu leikkiä turistia ja ettiä mitään paikkoja minne mennä. Silloin kun ensimmäisen kerran saavuin viimevuonna Perthiin, niin oli yö ja otin taksin alle että löysin tieni kaupunkiin. Nyt oli päiväsaika ja hyvin luppoaikaa, joten vähän kyselemällä löysin itteni istumasta paikallisbussista 3.50 dollarin menolipun hinnalla…taksimatka kun maksoi viimeksi 35 dollaria :)

Perthissä asusteleva suomalainen Nina majoitti mut ystävällisesti pariksi yöksi luokseen. Käytiin iltaa istumassa ja juoruilemassa viimeiset kuulumiset. Perthin hintaerot Sydneyhin verrattuna oli aika huimat…olin jo unohtanut miten kaikki maksaa. Sydney taitaa olla enemmän reppureissaajien ja maahanmuuttajien kaupunki, joten kaikki on suhteellisen ’edullista’ jos vaan osaa etsiä. Kunnon pihvit sai Sydneyssä 8 dollarilla, kun Perthissa meni jo yli 30 dollarin puolelle. Hyvää oli kuitenkin, ei siinä mitään...

Bussimatka torstaiaamuna takaisin Corriginiin, jossa asustelin aluksi melkein 4 kuukautta ja olin töissä siellä viljahommissa. Jason asuu/asui vieläkin siellä ja olihan se hauskaa mennä sinne paikalliseen pubiin moikkaamaan vanhoja tuttuja ja huomata että ei siellä pikkukylässä mikään ollu muuttunu sinä aikana kun olin poissa. Pomo oli yhtä kännissä kun aina ennenkin ja niin oli kaikki muutkin :) Vähän ne ihmetteli mun hiustenvärin muuttumista, joku jopa kysyi että onks toi Faye:) Mutta muuten kyllä tunnistivat ja kaikki tuli moikkailemaan ja kyselemään mitä ihmettä oon oikeen touhuillu. Pomo kyseli joka ilta samat kysymykset kun ei humalaltaan muistanu mitä oltiin edellisenä iltana juteltu:) Kyseli kovasti että tuunko ens harvestina takasin…kai sitä vois mennä…hyvät matkarahathan siinä sais. Kuulemma ne meinaa nyt vallan ruveta palkkaamaan reppureissaajia paikallisten nuorten sijaan, oltiin kuulemma tehty sen yrityksen paras tulos viime sadonkorjuuna. Ymmärtäähän sen…ei kuulemma niitä paikallisia nuoria työnteko kiinnosta juurikaan, saavat vaan työpaikan sieltä sen takia kun isukki on viljelijä. Me reissaajat taas kun ihan oikeesti tarvitaan sitä rahaa, niin ollaan valmiita tekemäänkin sen eteen jotain. Nyt on kuulemma muutkin sen yrityksen toimipisteet valmiita palkkaamaan meikäläisiä viime vuoden hyvän esimerkin perusteella :) hyvä me!

Corriginista lähdettiin jatkamaan matkaa paikallisen pitkän viikonlopun jälkeen, suuntana Perth. Kulkuneuvona 300 dollaria maksanut Ford Falcon! Jason sitä mainosti että hyvä auto se on ja kaikki sitä on kovasti kehunut, että sillä jos jollain on hyvä matkustaa…noh, mä kun sillä ensimmäisen kerran kylillä ajelin niin siihen se sammu työpaikan pihalle, akku paskana :) Nyt minä oon kuulemma bad luck…noh uudella akulla se auto sitten huristelikin ihan mukavasti. Vähän ruosteinen ja reppanahan se on, mutta sen hintaiseksi autoksi ihan unelma. Täällä kun myynti-ilmoituksia katsellessa samanmoisista autoista joutuisi minimissään maksamaan 1500 dollaria, pakettiautoista jo 4000-6000 dollaria. Pakut on kyllä usein muokattu semmoisiksi, että niissä on sängyt ja keittosysteemit siellä takana, vähän luksusta. Mutta mitäs me semmosilla. Ostettiin teltta, ilmapatja ja kaasukeittolevy systeemit, niin niillä eväillä ollaan pärjätty jo ihan hyvin jo melkein perille asti.

Perthissä yövyttiin ensimmäinen yö auton takana…ajettiin Fremantleen, meinattiin että oltais rannalla yövytty, mutta ei se ollukaan niin rauhallinen paikka mitä aateltiin. Oli myös suhteellisen pimeetä kun sinne ajettiin, ettei osattu ees ettiä mitään paikkaa. Löydettiin kuitenkin syrjäinen sivukatu, jossa oli muutama muukin auto parkissa. Aamulla herättiin siihen kun auton ohi kulki aamulenkkeilijät ja töihin menijät…ei uskaltanu liikahtaa yhtään…ihan kun se ois tehny meistä näkymättömiä :)

sateinen itärannikko

Tällä hetkellä majailen länsi/pohjois Australiassa, mutta pitänee ensin päivittää mitä tapahtui itärannikolla ennekuin tänne päädyin…tästä reissusta lisää sitten kun kerkiän…eli joskus :)
...

Aussilan itärannikosta ei ole oikein paljoa kerrottavaa…ainakaan näin muutamaa viikkoa jälkikäteen niinkun aina :) Fraser Islandin jälkeen jatkettiin Elinan kanssa matkaa eri suuntiin, hän lähti pohjoiseen Cairnsiin ja sitä kautta takasin kotoSuomeen ja minä suuntasin takaisin eteläänpäin. En kylläkään takaisin Sydneyhin vaan ihan muutaman tunnin ajomatkan päähän Brisbaneen. Piti jäädä Harvey Bayhin vielä yhdeksi yöksi, jonka olin jopa maksanutkin etukäteen…mutta minä kun en osaa tehdä suunnitelmia ollenkaan, niin en ajatellut että miten sieltä pois pääsen ja minne menis. Kuulemma bussiliputkin täytyy varata vuorokausi etukäteen…saarella sitten tutustuin yhteen hollantilaiseen pariskuntaan, jotka tarjos mulle yöllä kyytiä Brisbaneen kun sinnepäin olivat menossa eli mikäs siinä sitten…sinne siis. Edellisestä hostellista vaan Brisbanen hostellien mainoksia nippu käteen ja soittokierros, että mihin menis ja missä on vapaata. Löysin itteni loppujenlopuksi hyvin hyvin meluisasta hostellista…ja kalliista! Olin niin tottunut Sydneyssä siihen halvimpaan murjuun ja siihen ettei mun tarvinnu muutenkaan siellä mitään mistään maksaa…niin nyt on kumma kun pitää majapaikastaan yhtäkkiä maksaa :) Kuulemma itärannikolla kaikkien hostellien hinnat on paljon kalliimpia kuin Sydneyssä…mitenkä siellä Sydneyssä nyt yhtäkkiä tuntuu että kaikki oli vaan paremmin vaikken siellä juuri viihtynytkään…?

...

Brisbane vaikutti pikasilmäykseltä ihan jees paikalta, pitää vielä joskus ihan ajan kanssa tutustua siihen paikkaan. Minun tuurilla ensimmäisena yönä alkoi satamaan ja se sade ei sitten tahtonut loppua ennenkuin lensin kymmenen päivän päästä Perthiin…ja minun sänky oli tietysti ihan ikkunan vieressä ja sade piiskas itteensä täysillä ikkunaan koko yön. Nice…
...

Välillä se sade lakkas vähäksi aikaa, että uskaltautui ulos katselemaan kaupunkia…hetken jo näytti siltä että aurinko alkaisi paistamaan, mutta ilo loppui lyhyeen kun tummat pilvet taas ilmestyi taivaalle…pläääääääh! Onneks kerkes ees muutaman kuvan ottamaan ennekuin alkoi taas satamaan. kaksi yötä jaksoin olla Brisbanessa ja mitä muuta sateella voi olla kuin pirun tylsää…ketään et tunne ja mistään et tiedä mitään, ulos ei oo asiaa kun ei oo sontikkaa, joten kulutin aikaani tietokoneen äärellä :)

...
Mun huoneessa oli ihmeen epäsosiaalisia irkkuja joiden kanssa yritin vaihtaa muutaman sanan, mutta ei niitten aksentista ota kukaan selvää joten keskustelu meni siihen että mä vaan nyökytin päätäni ja hoin jees jees ja painuin petiin :) Yks ranskalainen poikakin sinne huoneeseen oli majottunu, se oli just saapunu Aussilaan…ei siitäkään kyllä mitään selkoa ottanu, yritin vähän keskustella että milläs viisumilla täällä oot ja mitä haluut tehdä…ensin sanoi että juu turistiviisumi ja sitten kun kyselin että et sitten töitä halua tehdä, juu juu töitä töitä, mulla on work and holiday viisumi…Kumma kyllä, mutta mä oon törmänny näihin kohtalaisen huonosti englantia puhuviin keskieurooppalaisiin jo muutamaan otteeseen ja kaikilla tuntuu olevan sekä turistiviisumi että work and holiday viisumi..? Kaipa ne raukat haluaa pelata varman päälle tai sitten eivät vaan ymmärrä mitä kyselen…täällä kun ei tietääkseni voi olla kahta viisumia samaan aikaan…

...

Brisbanesta matkasin, taas vaihteeksi sateisena aamuna, alaspäin Byron Bayhin…siellä bussiasemalla huomasin tämän paljon puhutun itärannikon reppureissaajatungoksen ja keskittymän. Sateesta ja kurjuudesta huolimatta pienen pieni bussipysäkki oli ihan piukassa reppureissaajia :) Byron Bay on Australian itäisin paikka, pikemminkin vielä se majakka siellä niemennokassa jonne en kyllä menny kun tuuli ois kyllä vieny mut muuten mukanaan. Muutamaksi tunniksi se sade jaksoi lakata kastelemasta meitä, joten suuntasin ’keskustaan’ kiertelemään ja tutkailemaan. Pieni paikka, pieni keskittymä, hemmetisti hippejä tai pikemminkin wannabe hippejä…

...

Hostelli ArtFactory oli sateesta huolimatta hauska paikka…siitä näitte jo videonkin :) hemmetti siellä jaksoi sataa…ei oikeen tullu uni silmään kun tuntui siltä että myrsky repii koko teltan palasiksi ja vie mut mukanaan. Täytyy kyllä joskus paremmalla ilmalla palata sinne telttaan nukkumaan, vaikutti oikein sympaattiselta paikalta. Vaikkakin siellä oli niitä hemmetin hippejä ja rastapäitä vaikka muille jakaa…

Byron Bayssa kaksi sateista päivää ja sieltä suunta Surfers Paradiseen. Perthissä tapaamani Ivan asuskelee siellä nykyään ja se lupas majottaa mut luokseen ja tuli jopa hakemaan mut Byronista. Tarkotus oli alun perin olla sen luona yö tai kaksi ja jatkaa matkaa johonkin suuntaan, mutta päädyin olemaan siellä sitten loppuajan. Sade ei tosiaan halunnu loppua ollenkaan ja aattelin että mitä turhaa sitä mihinkään on lähteä kiertelemään ja maksamaan kalliita hostelleja ihan vaan sen takia että saa maata siellä tylsistyneenä päivät pitkät. Eipä Ivaninkaan luona sen kummemmin mitään tekemistä ollu, mutta olipahan ainakin seuraa. Sen luona asui muutama saksalainen reppureissaajakin, jotka oli ihan hauskaa porukkaa. Käytiin niitten kanssa keilaamassa ja ajelemassa vuoristossa nelivetoautolla…katteltiin leffoja ja tylsistyttiin…

Eli ei mitään ihmeempää ja maata mullistavaa tapahtunut itärannikolla…mulla oli siellä aikaa vaikka muille jakaa, enkä silti viittiny kirjottaa tänne mitään. Ihan oikeesti, ei siellä vaan tapahtunu mitään mistä ois huvittanu kirjottaa :) Päivä yksi: sataa. Päivä kaksi: sataa, sade lakkasi hetkeksi, kävin kaupassa, sade jatkuuuu…Päivä kolme: sataa hieman enemmän kuin eilen…Päivä kymmenen: sataa ja istun junassa matkalla lentokentälle…toivottavasti Perthissä ois kivempaa !

...

Helille myohaiset syntymapaivaonnittelut ja halaukset!!! En paassy netin aareen synttaripaivanas, joten parempi myohaan kun ei milloinkaan eiks yeah :) Toivottavasti Juha on toimittanu jo lahjat perille :)