Roadtrip part5 Port Hedland

Tää Australia on kyllä iso maa (yllätys)…varsinkin etäisyydet täällä lännessä on ihan mahdottomat. Kevyesti voit ajella 500-600 kilsaa näkemättä mitään muuta kun kuivaa maastoo ja kuolleita kenguruita tien varsilla. Ehkä sitten just sopivasti tulee vastaan road house jossa tankkaat tankin täyteen kallista bensaa seuraavaa 600 kilsaa varten. Vettä pitää juoda niin paljon kun jaksaa ja sitten pitää pysähtyä tienvarsille puskapissalle peläten ettei vaan käärmeet pure hanuriin.

Täällä kyllä on jossain kohtia tienvarsi majoituspaikkoja eli normaaleita levähdyspaikkoja, joissa on myös 24h majoituslupa. Ei siellä juoksevaa vettä ollut tai sähköä, mutta ulkohuussit löyty. Niissä paikoissa tuli nukuttua autossa muutaman kerran. Säästi rahaa kun kerta oli ilmainen ja oli se vähän turvallisempikin paikka pysähtyä nukkumaan, koska siellä oli yleensä useampikin asuntoauto samaan aikaan. Muuten jos oltaisiin jääty johonkin tavalliseen levähdyspaikkaan yöksi, voipi olla että autossa ei ois renkaita enää aamulla tai tiedä sitten mitä meille ois voinu sattua. Mitä pohjoisemmaksi länsirannikkoa tullaan, sitä enemmän ollaan aboriginaalien mailla. Vaikka minua itseäni kiehtoo kovasti heidän historia ja elämäntyyli, niin ne ei oo kuulemma mitään ystävällisintä porukkaa. Suurin osa on alkoholisteja ja tee mitään muuta kun lorvivat ja aiheuttavat häiriötä. En sitten osaa sanoa, kun en ketään ole henkilökohtaisesti tavannut. Mutta kyllä niitä aika ajoin näkee tienvarsilla huutelemassa ja jotkut pienemmät kaupungit on täynnä aboriginaaleja, vaan makoilemassa nurmikolla pullokaupan lähettyvillä :)

Exmouthista jaksettiin ajaa Port Hedlandiin asti, oisko ollu jopa reilut 800 kilometriä…sinnepäin ainakin, paljon! Oltaisiin jatkettu vielä vähän pitemmälle, koska Port Hedlandin jälkeen olisi ollut yksi tämmöinen 24h levähdyspaikka. Port Hedland kun ei vaikuttanut millään tavalla mielenkiintoiselta paikalta, se on vaan teollisuuskaupunki isoine rautatehtaineen. Kierrettiin paikkaa vähän ympäri, tankattiin auto taas vaihteeksi ja päätettiin jatkaa matkaa. Onneksi pysähdyttiin yhden rannan lähettyville parkkipaikalle vaihtamaan kuskia, vähän venyttelemään ja syömään välipalaa. Samaa oli tekemässä yksi vanhempi parikunta asuntoauton kanssa ja he kertoivat että tie Port Hedlandista Broomeen oli suljettu. Siellä oli tapahtunut bensa-aseman räjähdys juuri vähän ennen kuin me ajettiin kaupunkiin. Koska se sijaitsi ihan tien vierellä, viranomaiset sulkivat koko tien. Silloin kun ajettiin kaupunkiin päin, ihmeteltiinkin että mikäs savupilvi se tuolla auringonlaskua häiritsee. Ei siinä muu auttanut, kun jäädä sinne yöksi. Bensa-aseman pitäjältä kysyttiin ajo-ohjeet lähimmälle rannalle ja yövyttiin siellä autossa.

Port Hedland oli varmaan yksi pelottavimmista paikoista olla yötä. Jossain vaiheessa iltaa näin että tännepäin on tulossa kaksi autoa ja lujaa…äkkiä valot sammuksiin! Tietääksemme kun noilla rannoilla tai millään ns julkisilla paikoilla ei saisi majoittua. Jonnekin ne autot sitten ajo, enkä tiedä näkivätkö meitä…mutta kun mentiin nukkumaan auton taakse ja mä olin jo puolinukuksissa, Jason herättää ja sanoo että nyt ne on tulossa tännepäin. Heräsin siihen että autonvalot osoittaa meitä, mutta päätin olla liikkumatta…sehän musta taas vaihteeksi tekeekin näkymättömän :) Ne tais olla paikallisia nuoria huviajelullaan ja huutelivat meille että painukaa helvettiin täältä rannalta. Sit ne lähti menemään ja me jatkettiin koisailua…vähän sydän hakkas, mut ei kai ne takasin tuu…huutelevat vaan.

Vähän oli pirun hikinen yö…täällä pohjoisemmassa alkaa ilmasto olemaan jo vähän kosteampaa ja hikisempää. Aamulla oli niin nihkee olo, että livahdettiin läheiseen leirintäalueeseen sisälle suihkuun. Jasonilta ne oli jotain kyselly, että majoitukko täällä ja mitäs teet…mutta ei ne sit sen kummemmin kyselly tai epäilly. Ensimmäistä kertaa meillä simahti autokin siellä…kumma kyllä se jotain vikaa siinä autossa on aina sillon kun mä ajan:) En tiiä mikä sitä Jacksonia vaivas, mutta ei suostunu lähtemään käyntiin. Mullä kävi jo kaikki kauhuskenaariot mielessä läpi, että nyt se on ihan totaalisesti romuna ja mein pitää ostaa uus auto tai mennä bussilla tms. Jason kun ei oo mikään automekaanikko, mutta jollain kumman tavalla se sai sen taas käyntiin :)

Roadtrip part4 Monkey Mia-Coral Bay-Exmouth

Yks yö siellä ja jatkettiin ajomatkaa taas pohjosemmaksi paikkaan nimeltä Monkey Mia. Monet on sitä paikkaa kehunu maasta taivaaseen ja oishan se ollukkin varmaan ihan siisti paikka jos ei ois ollu niin kylmä. Vähän se oli pettymys, kun luultiin että se ois niinkun jonkinlainen pikkukaupunki, mutta ei…ei siellä ollu kun majapaikkoja ja ravintoloita ja koko alueelle pääseminenkin maksoi. Ja me tietenkin oltiin liikenteessä yömyöhään, niin koko paikka oli suljettu. Noh ajettiin taas takaisinpäin ettimään majapaikkaa ja päädyttiin nukkumaan autossa look out paikassa…vaihteeksi:)

Aamulla sitten takaisin Monkey Miaan. Ihan vaan sen takia kun siellä on delfiinejä…ei siellä sitten mitään muuta ollukkaan…rantaviivaa ois ollu ja upeennäkönen meri, mutta mene nyt sinne uimaan kun siellä on haikaloja ja tuuleekin niin että tukka meinaa lähtee päästä. Missattiin delfiinien aamusyöttö muutamalla minuutilla, joten päätettiin jäädä sinne sitten ootteleen seuraavaa. Niillä ei oo mitään aikatauluja sen suhteen, vaan ne delfiinit tulee sinne rantaan sitten kun niillä on nälkä…eli ootettiin reilut kaks tuntia seuraavaa. Mä en suostunu lähtemään sieltä ilman niitten näkemistä, koska sinne asti oltiin kerran ajettu. Monkey Mia kun ei oo mitenkään minkään varrella, vaan niemennokassa että sinne pitää ihan vartavasten ajaa…ja paljon. Taidettiin ajaa semmoiset reilut 500 kilsaa ihan vaan kattomaan delfiinejä…eikä ees kunnolla päästy niitten kanssa kuvaan eikä saatu syöttääkään niitä kun ne valitsi syöttäjiksi kaikki muksut :( Oli ne kyllä ihan hauskoja otuksia muuten :)

Monkey Miasta ajettiinkin sitten useempi sata kilometri Coral Bayhin. Sinne majotuttiin pariksi yöksi. Coral Baysta alkaa nämä länsirannikon koralliriutat. Se on kanssa semmoinen turistirysä, ei siellä taida paikallisia asukkaita olla juuri ollenkaan…leirintäalueita, hotelleja, hostelli ja matkatoimistoja. Oltais haluttu mennä snorklausreissulle ihan sinne riutoille asti, mutta taas oli kallis reissu niin päätettiin pulikoida vaan siinä rantavedessä. Mua vähän houkutti mennä snorklailemaan valashaiden kanssa, mutta se nyt ois vasta maksanutkin…enemmän kun mein autoJ eikä niillä oo koskaan mitään takuuta että näätkö mitään sillä reissulla…eli vähän niinkun rahanhukkaa jos et nää muuta kun merivettä:)

Ensimmäistä kertaa mä kävin täällä Aussilassa olo aikanani uimassa meressä…oli jo korkee aikakin! Käytiin snorklailemassa siinä rantavedessä ja yllättävän rankkaa touhua uida takasin rantaan ilman räpylöitä. Ei me paljoo nähty, ei se niin värikästä ja tarunomaista ollu kun kuvittelin. Kyllähän siellä oli kaikenlaista värikästä kalaa ja jonkun tappavan kalankin bongasin. Ehkä se kaikki värikkyys ja upeus ois sit ollu siellä maksullisella reissulla jonne ei tietty menty…ehkä:) mutta ranta oli upea ja vesi oli kirkasta. Auringonlasku vielä upeampi…tai ainahan täällä auringonlaskut on upeita:)

Coral Baystä ois ollu tie rannikkoa pitkin kansallispuistoon ja sieltä Exmouthiin, mutta tietenkin koko tie oli vain nelivetoautoille. Taas yksi (kuulemma) upea nähtävyys joka missattiin sen takia. Ajettiin sitten ihan normiteitä pitkin sinne Exmouthiin ja ajateltiin sitä kautta mennä sinne kansallispuistoon yöksi, mutta koko paikka oli jo täynnä. Turistitoimiston täti sanoi että jos ootte aamukahdeksalta jonottamassa kansallispuiston portilla niin voitte päästä sisään. Paikka on kuulemma ollu täynnä joka päivä jo viimeisen kuukauden ajan…ei sitten jääty oottelemaan ja kokeilemaan onneamme. Tankattiin auto ja käytiin ostamassa kasa karkkia ja päätettiin ajaa niin pitkälle kun jaksetaan. Exmouth oli taas näitä paikkoja, jotka sijaitsee niemennokassa eli vähän tuli taas turhaa ajoa. Mutta ainakin voi sanoa että siellä on käyty vaikkei mitään nähtykään. Siellä oli kanssa suuri turistien vetonaula tämä valashaiden kanssa snorklailu…ja vielä kalliimpi kuin Coral Bayssä:) ehkä sitten jonain päivänä…jos oikeesti uskaltaa.

puss och kram

Ihquu, pol remyn tayteista, halauksien tayteista, lahjarikasta ja nuorekasta 30-vuotis syntymapaivaa rakas ystavaiseni, my darling :)

Ikava iski kuvia selaillessa ja muistellessa menneita, voip kun oisin siella halaamassa sua ja leikkaamassa kakkua, korkkaamassa skumppaa, hatyyttelemassa sua koneen aarelta ja aamulla heraamassa sun soffalta tukka kipeena...sita ma kaipaan...ja sua ;)

Roadtrip part3 Kalbarri

Geraltonista ei menty kovin pohjoseen, oltaisko ajettu vaan pari sataa kilsaa paikkaan nimeltä Kalbarri. Siellä oli ensimmäiset upeet maisemat ja aurinkokin suostui paistamaan! Sinne ajettaessa nähtiin vaaleanpunainen järvi :) Tiedettiin kyllä että semmoinen on siellä jossain matkanvarrella, mutta kumma kyllä ettei sinne ollu mitään turistiohjeita, kun kaikkiin muihin vähäpätöisimpiinkin paikkoihin oli isot opasteet. Se järvi nyt näky siinä tien vieressä kun ajeltiin ja pysähdyttiin sitä ihastelemaan ja valokuvaamaan of course. Tietääkseni siinä järven lähettyvillä on jonkun sortin mineraalikaivos joka varjaa sen veden pinkiksi…läheltä katsottuna nyt ei niin erikoisen värinen, mutta kaukaa katsottuna aika magee. Uimaan ei kyllä uskallettu mennä, ei tiedä vaikka oltais tultu kolmisilmäisenä sieltä pois.

Kalbarri oli siisti pikkukaupunki. Meinattiin, että jäätäis sinne pitemmäksikin aikaa, kun siellä oli aika paljon kaikenlaista aktiviteettia. Vuorikiipeilyä, dyynisurffausta, mönkijäajeluita yms. Sitten iski realiteetti vastaan kun mentiin turistitoimistoon kyselemään…kaikki maksaa niin hemskatisti. Ei antanu meidän matkabudjetti periksi. Päädyttiin sitten vaan ihastelemaan maisemia.

Seuraavana aamuna katsottiin pelikaanien syöttöä, mikä oli ainoa ilmainen ’huvi’ siinä paikassa:) yö nukuttiin rannalla…tai autossa mutta auto ajettiin rannan lähelle :) Saman ilmaisen hyödyn oli hokannu muutama muukin reppureissaaja, kun meitä oli loppujenlopuksi neljä autoa samassa parkkipaikassa autoissa koisaamassa.

Kalbarrista päädyttiin taas ihan hukkateille sen hemskatin GPS:n takia :) Sovittiin että mitäs jos ihan suosiolla ajetaan vaan noita isoja teitä pitkin, johonkin nekin päätyy, eikä kokeilla onneamme pikkuteiden suhteen. Vaikka auto onkin pelannu ihan hyvin ja luotettavasti tähän asti, ei sitä koskaan tiedä mihin se jättää varsinkaan kun se ei oo neliveto.

Meidän matkan varrella oli paljon kansallispuistoja, mutta hyvin vähän semmoisia joihin oli pääsy ilman nelivetoautoo…onneksi täältä matkanvarrelta löytyi yksi. Siellä oli pari look out paikkaa ja onneksi toisessa oli ihan mageet maisemat ettei menny hiekkateillä täristessä taas reilut 50 km ajo hukkaan.

Roadtrip part2 Cervantes-Geralton

Vettä satoi, niin kuin muutenkin siihen asti…lähettiin vaan ajamaan pohjoseen päin niin pitkälle kun jaksettiin. Jo ensimmäisenä päivänä ajettiin harhaan…Jason sai entiseltä pomoltaan matkalahjaksi GPS:n, mutta huomattiin vasta eksyttyämme että sitä ei oltu päivitetty vähään aikaan, joten se ohjas meidät semmosille teille jotka ei joko päädy mihinkään tai on muuten vaan meidän autolle ajokunnottomassa kunnossa. No ei se ensimmäinen harhareissu ollu kun 50 kilsaa ja ohjas meidät keskelle peltoa :)

...

Ensimmäinen pysähdyspaikka Perthin jälkeen oli Cervantes. Ei siitä sen enempää…sato vettä. Paistettiin pihvit auton takana, kun ulkona tuuli ja sato sen vertaa ettei kaasukeittolevy oikeen pelittäny muualla. Mukava oli mennä auton taakse sen jälkeen nukkumaan pihvin hajussa. Pysähdyspaikka tais olla jonkun kansallispuiston look out paikka…pimeetä ja hiljasta…je kenguruita. Aamulla ’aurinkoisemmat’ maisemat, kylmät ja tuuliset semmoiset. Valokuvat todisteeksi että oltiin paikalla ja jatkettiin taas matkaa.

...

Next stop Geralton. Siellä päätettiin maksaa ihan caravan paikkaan yöksi, suihku kun houkutti. Geralton oli ensimmäisen isompi kaupunki jossa pysähdyttiin Perthin jälkeen…eipä siellä nyt mitään ihmeellistä ollu sielläkään. Käytiin korjauttamassa auton takaluukku, kun se ei suostunu menemään lukkoon. Onneksi löydettiin maailman mukavin ja ystävällisin autonkorjaaja, joka kiireistään huolimatta kerkes sen korjaamaan samantien. Geraltonissa oli myös yksi CBH (mun entinen työpaikka) päämaja, siellä lastattiin viljaa laivoihin. Vähän isommat systeemit oli kyllä kun meillä pikkuisessa Corriginissa :) Sinne jos pääsis töihin, ni vois olla jo ylpee ittestään…

...

Geraltonin caravanpaikassa grillailtaessa juteltiin jonkun ukkelin kanssa joka innostuneena kyseli mein matkasuunnitelmia ja suositteli paikkoja joihin mennä ja pysähtyä. Meinas että alkaa aurinko jo pian paistamaan kun päästään vähän pohjoisemmaksi…toivottavasti, koska Geraltonissa vietettiin yks kylmimmistä öistä tähän asti! Mutta se oli ihan kiva paikka, suosittelen pysähtymään jos joku tekee vastaavanlaisen reissun joskus :)

...

Roadtrip part1 Corrigin - Perth

Tosiaan lensin sitten itärannikolta länsirannikolle, ihan kun Suomesta ois lentäny jonnekkin etelään lomalle kun lento kesti melkein kuusi tuntia…meinasin aluksi matkustaa idässä Cairnsiin asti ja sieltä Perthiin, mutta lento sieltä ois kestäny melkein 11 tuntia, joten ajattelin lepuuttaa pakaralihaksia ja ottaa sen ’lyhyemmän’ vaihtoehdon :)

Perthiin kun saavuin, olo oli kun kotiin ois tullu. Mä kyllä tykkään siitä kaupungista. Tietysti kun kaikki oli tuttua, kun siellä on ennenkin vähän aikaa asustellu. Ei tarvinnu leikkiä turistia ja ettiä mitään paikkoja minne mennä. Silloin kun ensimmäisen kerran saavuin viimevuonna Perthiin, niin oli yö ja otin taksin alle että löysin tieni kaupunkiin. Nyt oli päiväsaika ja hyvin luppoaikaa, joten vähän kyselemällä löysin itteni istumasta paikallisbussista 3.50 dollarin menolipun hinnalla…taksimatka kun maksoi viimeksi 35 dollaria :)

Perthissä asusteleva suomalainen Nina majoitti mut ystävällisesti pariksi yöksi luokseen. Käytiin iltaa istumassa ja juoruilemassa viimeiset kuulumiset. Perthin hintaerot Sydneyhin verrattuna oli aika huimat…olin jo unohtanut miten kaikki maksaa. Sydney taitaa olla enemmän reppureissaajien ja maahanmuuttajien kaupunki, joten kaikki on suhteellisen ’edullista’ jos vaan osaa etsiä. Kunnon pihvit sai Sydneyssä 8 dollarilla, kun Perthissa meni jo yli 30 dollarin puolelle. Hyvää oli kuitenkin, ei siinä mitään...

Bussimatka torstaiaamuna takaisin Corriginiin, jossa asustelin aluksi melkein 4 kuukautta ja olin töissä siellä viljahommissa. Jason asuu/asui vieläkin siellä ja olihan se hauskaa mennä sinne paikalliseen pubiin moikkaamaan vanhoja tuttuja ja huomata että ei siellä pikkukylässä mikään ollu muuttunu sinä aikana kun olin poissa. Pomo oli yhtä kännissä kun aina ennenkin ja niin oli kaikki muutkin :) Vähän ne ihmetteli mun hiustenvärin muuttumista, joku jopa kysyi että onks toi Faye:) Mutta muuten kyllä tunnistivat ja kaikki tuli moikkailemaan ja kyselemään mitä ihmettä oon oikeen touhuillu. Pomo kyseli joka ilta samat kysymykset kun ei humalaltaan muistanu mitä oltiin edellisenä iltana juteltu:) Kyseli kovasti että tuunko ens harvestina takasin…kai sitä vois mennä…hyvät matkarahathan siinä sais. Kuulemma ne meinaa nyt vallan ruveta palkkaamaan reppureissaajia paikallisten nuorten sijaan, oltiin kuulemma tehty sen yrityksen paras tulos viime sadonkorjuuna. Ymmärtäähän sen…ei kuulemma niitä paikallisia nuoria työnteko kiinnosta juurikaan, saavat vaan työpaikan sieltä sen takia kun isukki on viljelijä. Me reissaajat taas kun ihan oikeesti tarvitaan sitä rahaa, niin ollaan valmiita tekemäänkin sen eteen jotain. Nyt on kuulemma muutkin sen yrityksen toimipisteet valmiita palkkaamaan meikäläisiä viime vuoden hyvän esimerkin perusteella :) hyvä me!

Corriginista lähdettiin jatkamaan matkaa paikallisen pitkän viikonlopun jälkeen, suuntana Perth. Kulkuneuvona 300 dollaria maksanut Ford Falcon! Jason sitä mainosti että hyvä auto se on ja kaikki sitä on kovasti kehunut, että sillä jos jollain on hyvä matkustaa…noh, mä kun sillä ensimmäisen kerran kylillä ajelin niin siihen se sammu työpaikan pihalle, akku paskana :) Nyt minä oon kuulemma bad luck…noh uudella akulla se auto sitten huristelikin ihan mukavasti. Vähän ruosteinen ja reppanahan se on, mutta sen hintaiseksi autoksi ihan unelma. Täällä kun myynti-ilmoituksia katsellessa samanmoisista autoista joutuisi minimissään maksamaan 1500 dollaria, pakettiautoista jo 4000-6000 dollaria. Pakut on kyllä usein muokattu semmoisiksi, että niissä on sängyt ja keittosysteemit siellä takana, vähän luksusta. Mutta mitäs me semmosilla. Ostettiin teltta, ilmapatja ja kaasukeittolevy systeemit, niin niillä eväillä ollaan pärjätty jo ihan hyvin jo melkein perille asti.

Perthissä yövyttiin ensimmäinen yö auton takana…ajettiin Fremantleen, meinattiin että oltais rannalla yövytty, mutta ei se ollukaan niin rauhallinen paikka mitä aateltiin. Oli myös suhteellisen pimeetä kun sinne ajettiin, ettei osattu ees ettiä mitään paikkaa. Löydettiin kuitenkin syrjäinen sivukatu, jossa oli muutama muukin auto parkissa. Aamulla herättiin siihen kun auton ohi kulki aamulenkkeilijät ja töihin menijät…ei uskaltanu liikahtaa yhtään…ihan kun se ois tehny meistä näkymättömiä :)

sateinen itärannikko

Tällä hetkellä majailen länsi/pohjois Australiassa, mutta pitänee ensin päivittää mitä tapahtui itärannikolla ennekuin tänne päädyin…tästä reissusta lisää sitten kun kerkiän…eli joskus :)
...

Aussilan itärannikosta ei ole oikein paljoa kerrottavaa…ainakaan näin muutamaa viikkoa jälkikäteen niinkun aina :) Fraser Islandin jälkeen jatkettiin Elinan kanssa matkaa eri suuntiin, hän lähti pohjoiseen Cairnsiin ja sitä kautta takasin kotoSuomeen ja minä suuntasin takaisin eteläänpäin. En kylläkään takaisin Sydneyhin vaan ihan muutaman tunnin ajomatkan päähän Brisbaneen. Piti jäädä Harvey Bayhin vielä yhdeksi yöksi, jonka olin jopa maksanutkin etukäteen…mutta minä kun en osaa tehdä suunnitelmia ollenkaan, niin en ajatellut että miten sieltä pois pääsen ja minne menis. Kuulemma bussiliputkin täytyy varata vuorokausi etukäteen…saarella sitten tutustuin yhteen hollantilaiseen pariskuntaan, jotka tarjos mulle yöllä kyytiä Brisbaneen kun sinnepäin olivat menossa eli mikäs siinä sitten…sinne siis. Edellisestä hostellista vaan Brisbanen hostellien mainoksia nippu käteen ja soittokierros, että mihin menis ja missä on vapaata. Löysin itteni loppujenlopuksi hyvin hyvin meluisasta hostellista…ja kalliista! Olin niin tottunut Sydneyssä siihen halvimpaan murjuun ja siihen ettei mun tarvinnu muutenkaan siellä mitään mistään maksaa…niin nyt on kumma kun pitää majapaikastaan yhtäkkiä maksaa :) Kuulemma itärannikolla kaikkien hostellien hinnat on paljon kalliimpia kuin Sydneyssä…mitenkä siellä Sydneyssä nyt yhtäkkiä tuntuu että kaikki oli vaan paremmin vaikken siellä juuri viihtynytkään…?

...

Brisbane vaikutti pikasilmäykseltä ihan jees paikalta, pitää vielä joskus ihan ajan kanssa tutustua siihen paikkaan. Minun tuurilla ensimmäisena yönä alkoi satamaan ja se sade ei sitten tahtonut loppua ennenkuin lensin kymmenen päivän päästä Perthiin…ja minun sänky oli tietysti ihan ikkunan vieressä ja sade piiskas itteensä täysillä ikkunaan koko yön. Nice…
...

Välillä se sade lakkas vähäksi aikaa, että uskaltautui ulos katselemaan kaupunkia…hetken jo näytti siltä että aurinko alkaisi paistamaan, mutta ilo loppui lyhyeen kun tummat pilvet taas ilmestyi taivaalle…pläääääääh! Onneks kerkes ees muutaman kuvan ottamaan ennekuin alkoi taas satamaan. kaksi yötä jaksoin olla Brisbanessa ja mitä muuta sateella voi olla kuin pirun tylsää…ketään et tunne ja mistään et tiedä mitään, ulos ei oo asiaa kun ei oo sontikkaa, joten kulutin aikaani tietokoneen äärellä :)

...
Mun huoneessa oli ihmeen epäsosiaalisia irkkuja joiden kanssa yritin vaihtaa muutaman sanan, mutta ei niitten aksentista ota kukaan selvää joten keskustelu meni siihen että mä vaan nyökytin päätäni ja hoin jees jees ja painuin petiin :) Yks ranskalainen poikakin sinne huoneeseen oli majottunu, se oli just saapunu Aussilaan…ei siitäkään kyllä mitään selkoa ottanu, yritin vähän keskustella että milläs viisumilla täällä oot ja mitä haluut tehdä…ensin sanoi että juu turistiviisumi ja sitten kun kyselin että et sitten töitä halua tehdä, juu juu töitä töitä, mulla on work and holiday viisumi…Kumma kyllä, mutta mä oon törmänny näihin kohtalaisen huonosti englantia puhuviin keskieurooppalaisiin jo muutamaan otteeseen ja kaikilla tuntuu olevan sekä turistiviisumi että work and holiday viisumi..? Kaipa ne raukat haluaa pelata varman päälle tai sitten eivät vaan ymmärrä mitä kyselen…täällä kun ei tietääkseni voi olla kahta viisumia samaan aikaan…

...

Brisbanesta matkasin, taas vaihteeksi sateisena aamuna, alaspäin Byron Bayhin…siellä bussiasemalla huomasin tämän paljon puhutun itärannikon reppureissaajatungoksen ja keskittymän. Sateesta ja kurjuudesta huolimatta pienen pieni bussipysäkki oli ihan piukassa reppureissaajia :) Byron Bay on Australian itäisin paikka, pikemminkin vielä se majakka siellä niemennokassa jonne en kyllä menny kun tuuli ois kyllä vieny mut muuten mukanaan. Muutamaksi tunniksi se sade jaksoi lakata kastelemasta meitä, joten suuntasin ’keskustaan’ kiertelemään ja tutkailemaan. Pieni paikka, pieni keskittymä, hemmetisti hippejä tai pikemminkin wannabe hippejä…

...

Hostelli ArtFactory oli sateesta huolimatta hauska paikka…siitä näitte jo videonkin :) hemmetti siellä jaksoi sataa…ei oikeen tullu uni silmään kun tuntui siltä että myrsky repii koko teltan palasiksi ja vie mut mukanaan. Täytyy kyllä joskus paremmalla ilmalla palata sinne telttaan nukkumaan, vaikutti oikein sympaattiselta paikalta. Vaikkakin siellä oli niitä hemmetin hippejä ja rastapäitä vaikka muille jakaa…

Byron Bayssa kaksi sateista päivää ja sieltä suunta Surfers Paradiseen. Perthissä tapaamani Ivan asuskelee siellä nykyään ja se lupas majottaa mut luokseen ja tuli jopa hakemaan mut Byronista. Tarkotus oli alun perin olla sen luona yö tai kaksi ja jatkaa matkaa johonkin suuntaan, mutta päädyin olemaan siellä sitten loppuajan. Sade ei tosiaan halunnu loppua ollenkaan ja aattelin että mitä turhaa sitä mihinkään on lähteä kiertelemään ja maksamaan kalliita hostelleja ihan vaan sen takia että saa maata siellä tylsistyneenä päivät pitkät. Eipä Ivaninkaan luona sen kummemmin mitään tekemistä ollu, mutta olipahan ainakin seuraa. Sen luona asui muutama saksalainen reppureissaajakin, jotka oli ihan hauskaa porukkaa. Käytiin niitten kanssa keilaamassa ja ajelemassa vuoristossa nelivetoautolla…katteltiin leffoja ja tylsistyttiin…

Eli ei mitään ihmeempää ja maata mullistavaa tapahtunut itärannikolla…mulla oli siellä aikaa vaikka muille jakaa, enkä silti viittiny kirjottaa tänne mitään. Ihan oikeesti, ei siellä vaan tapahtunu mitään mistä ois huvittanu kirjottaa :) Päivä yksi: sataa. Päivä kaksi: sataa, sade lakkasi hetkeksi, kävin kaupassa, sade jatkuuuu…Päivä kolme: sataa hieman enemmän kuin eilen…Päivä kymmenen: sataa ja istun junassa matkalla lentokentälle…toivottavasti Perthissä ois kivempaa !

...

Helille myohaiset syntymapaivaonnittelut ja halaukset!!! En paassy netin aareen synttaripaivanas, joten parempi myohaan kun ei milloinkaan eiks yeah :) Toivottavasti Juha on toimittanu jo lahjat perille :)