Aika on menny ihan järjettömän nopeesti...täällä Corriginissa on tullu oltua jo yli kolme kuukautta ja tuntuu että vastahan tänne tulin :) Tavallaan sitä tuntuu että vastahan mä tänne Aussilaankin tulin :) Kohta oonkin sit jo takasin kotona...ehkä !?!
...
Onks tää nyt eka kirjotus tälle vuodelle??? Jos vaihtais tekstin väriä uuden vuoden kunniaksi...Mutta tosiaan, samat kuviot täällä on jatkunu kun viime vuonnakin eli viljahommissa vaan. Huolimatta kaikenlaisesta draamasta yksityiselämän saralla, niin tää vuosi on ollu töissä kyllä paljon mukavempi ja hauskempi kun viimevuonna. Mulla on mukavat kämppikset ja mukavat pomot...sekä pikkupomo Billy ja isopomo Channo. Ne on pitäny musta ylihyvää huolta että oikeen mieltä lämmittää. Hyvinhän ne ois voinu sanoo että sie oot vaan reppureissaaja, mee muualle ongelmines...mutta nepä sano että tuuppa meille asumaan niin ratkotaan sun asiat yhdessä...tai me pojat hoidetaan:) ihanaa!
...
Ja onhan se silleen ollu kivempaa ja helpompaa tänä vuonna, kun enkuksi vitsaileminenkin sujuu jo vähän sutjakkaammin ja töissäkin tiedän mitä siellä pitää tehdä. Viime vuonna tää paikka kun oli mun eka duuni, niin vähän oli sanat solmussa suussa ja välillä meni se sormikin sinne perässä ihmettelemään että mitä helvettiä täällä oikeen pitäis tehhä? Tänä vuonna sain työskennellä yhdessä varastopisteessä koko sadonkorjuun Billyn "alaisena". Se on rento pomo...ehkä vähän turhankin rento, koska loppujen lopuksi mä hoidin siellä koko ruljanssia että viljat menee minne pitää ja varastot ei ylitäyty. Mikä sinällään oli aika hienoo, että se luotti muhun niin paljon että anto mulle noinkin vastuullisen tehtävän. Homma meni lopulta siihen pisteeseen, että kaikki muut työntekijät tuli multa aamusin kysymään että mitäs tänään tehdään jne. Billy vaan hoiti ongelmat jos semmosii tuli:) Ja olihan niitäkin...mäkin mokailin pari kertaa, mutta mitään suurta draamaa ei ollu,...vähän vaan se viljavarasto sit ylitäytty kerran vaiks ei pitäny :) sattu olemaan lauantai ja krapulapäivä, nukahdin työmaakoppiin ja yks rekkakusi tuli nauramaan sinne että teilläpä on tänään vähän siivottavaa:) muut ei ollu kovin tyytyväisiä, mutta mä yritin vaan aatella positiivisesti heiänkin puolesta että tein vaan palveluksen. Nyt hei saadaan ylityötunteja ja lisää liksaa:) ei niitä oikeen naurattanu...
...
...
hmmmmmmmmmm...kauheeta muistella mitä oikeen on tapahtunu kolmen kuukauden aika, mutta eipä juuri mitään julkaisemiskelpoista ;) ihan normielämää, töitä, pubielämää...tylsiä koti-iltoja ja silleen. Täällä nyt on näitä juurieronneita sinkkumiehiä enemmän kun viime vuonna niin bileitä riittää. Ja tuo Billykin on vähän kanssa tuommonen pubieläjä ja iltanapsuttelija, niin onhan sitä elämää tässäkin talossa riittänyt. Ollaan naureskeltu että vähän tää elämä täällä on kuin Days of Our lives sarjasta, kaikenlaista draamaa, itkua, naurua ja sen semmosta itse kunkin elämässä.
...
Nää ihmiset täällä kyllä on pitäny huolta että mulla on hyvä ja turvallinen olo...kutsunu mut joka paikkaan ja vieny mua joka paikkaan. Käytiin kerran niin sanotusti retkeilmässä tuolla pusikossa (bush niinkun nää täällä puhuu). Pojat otti noi motskarit mukaan...mitä ne nyt on kun ajellaan tuolla kuravelleissä ja mettiköissä? Ja täällä on semmosia patjamakuupussi yhdistelmiä kuin swag(?)...ihan mahtava keksintö! Mä ostan ittelleni semmosen tuliaisiksi:) Se on niinkun patjan kokonen "pussi", tuulenkestävää kangasta, sinne saa peiton tai makuupussin sisälle (siis siellä on patja) ja sit vaan vetskari kiinni ja pään pussiin tai voi jättää hyttysverkon naaman kohdalle ja nukkumaan. YLIMUKAVIA!!! Siellä me nukuttiin keskellä ei mitään ja käytiin yöuinnilla lammessa...siellä oli kiva kellua ja kattella kirkasta tähtitaivasta...oli kirkas jopa ilman rillejä päässä:) Siinä kyllä tuli huokailtua että ompas hienoo.....
...
Tähän elämään täällä on tottunu. Niin sanotusti säännölliset työajat, oma huone / koti johon palata aina töitten jälkeen...omat jutut, tutut kaverit ja ympäristö. Vähän niinkun lyhytaikainen oravanpyörä jota on jostain syystä taas vaikea jättää taakseen ja alottaa udet seikkailut. Mulla on perhosia mahanpohjassa, ihan kun en mukamas ennen matkustellu :) Piakkoin on aika aika jättää tääkin kyläpahanen taas taakseen ja mennä tutkimaan uusia paikkoja vähäksi aikaa. Silmät ristissä oon päivätolkulla ettiskelly halpoja lentoja ja paikkoja mihin mennä...jostain syystä en vaan saa aikaseksi tehdä asialle jotain ja varata niitä lentoja. Tiiän mihin mennä ja minä päivinä, mutta oon huomannu että keksin ittelleni koko ajan jotain muuta tekemistä ettei tarttis kohdata sitä todellisuutta että pitää taas kohta lähtee. Mutta sitten kun lähtee ja tapaa taas uusia ihmisiä niin eiköhän sitä taas voi huokasta helpotuksest aja tokasta että elämä on loppujen lopuksi sittenkin aika kivaa :)
...
Onks tää nyt eka kirjotus tälle vuodelle??? Jos vaihtais tekstin väriä uuden vuoden kunniaksi...Mutta tosiaan, samat kuviot täällä on jatkunu kun viime vuonnakin eli viljahommissa vaan. Huolimatta kaikenlaisesta draamasta yksityiselämän saralla, niin tää vuosi on ollu töissä kyllä paljon mukavempi ja hauskempi kun viimevuonna. Mulla on mukavat kämppikset ja mukavat pomot...sekä pikkupomo Billy ja isopomo Channo. Ne on pitäny musta ylihyvää huolta että oikeen mieltä lämmittää. Hyvinhän ne ois voinu sanoo että sie oot vaan reppureissaaja, mee muualle ongelmines...mutta nepä sano että tuuppa meille asumaan niin ratkotaan sun asiat yhdessä...tai me pojat hoidetaan:) ihanaa!
huushollin asukit...minä, Tessa ja Billy paikallisessa...
...Ja onhan se silleen ollu kivempaa ja helpompaa tänä vuonna, kun enkuksi vitsaileminenkin sujuu jo vähän sutjakkaammin ja töissäkin tiedän mitä siellä pitää tehdä. Viime vuonna tää paikka kun oli mun eka duuni, niin vähän oli sanat solmussa suussa ja välillä meni se sormikin sinne perässä ihmettelemään että mitä helvettiä täällä oikeen pitäis tehhä? Tänä vuonna sain työskennellä yhdessä varastopisteessä koko sadonkorjuun Billyn "alaisena". Se on rento pomo...ehkä vähän turhankin rento, koska loppujen lopuksi mä hoidin siellä koko ruljanssia että viljat menee minne pitää ja varastot ei ylitäyty. Mikä sinällään oli aika hienoo, että se luotti muhun niin paljon että anto mulle noinkin vastuullisen tehtävän. Homma meni lopulta siihen pisteeseen, että kaikki muut työntekijät tuli multa aamusin kysymään että mitäs tänään tehdään jne. Billy vaan hoiti ongelmat jos semmosii tuli:) Ja olihan niitäkin...mäkin mokailin pari kertaa, mutta mitään suurta draamaa ei ollu,...vähän vaan se viljavarasto sit ylitäytty kerran vaiks ei pitäny :) sattu olemaan lauantai ja krapulapäivä, nukahdin työmaakoppiin ja yks rekkakusi tuli nauramaan sinne että teilläpä on tänään vähän siivottavaa:) muut ei ollu kovin tyytyväisiä, mutta mä yritin vaan aatella positiivisesti heiänkin puolesta että tein vaan palveluksen. Nyt hei saadaan ylityötunteja ja lisää liksaa:) ei niitä oikeen naurattanu...
...
Team Dudinin = Ben, minä, Glenn, Charmaine ja Billy
...hmmmmmmmmmm...kauheeta muistella mitä oikeen on tapahtunu kolmen kuukauden aika, mutta eipä juuri mitään julkaisemiskelpoista ;) ihan normielämää, töitä, pubielämää...tylsiä koti-iltoja ja silleen. Täällä nyt on näitä juurieronneita sinkkumiehiä enemmän kun viime vuonna niin bileitä riittää. Ja tuo Billykin on vähän kanssa tuommonen pubieläjä ja iltanapsuttelija, niin onhan sitä elämää tässäkin talossa riittänyt. Ollaan naureskeltu että vähän tää elämä täällä on kuin Days of Our lives sarjasta, kaikenlaista draamaa, itkua, naurua ja sen semmosta itse kunkin elämässä.
...
Nää ihmiset täällä kyllä on pitäny huolta että mulla on hyvä ja turvallinen olo...kutsunu mut joka paikkaan ja vieny mua joka paikkaan. Käytiin kerran niin sanotusti retkeilmässä tuolla pusikossa (bush niinkun nää täällä puhuu). Pojat otti noi motskarit mukaan...mitä ne nyt on kun ajellaan tuolla kuravelleissä ja mettiköissä? Ja täällä on semmosia patjamakuupussi yhdistelmiä kuin swag(?)...ihan mahtava keksintö! Mä ostan ittelleni semmosen tuliaisiksi:) Se on niinkun patjan kokonen "pussi", tuulenkestävää kangasta, sinne saa peiton tai makuupussin sisälle (siis siellä on patja) ja sit vaan vetskari kiinni ja pään pussiin tai voi jättää hyttysverkon naaman kohdalle ja nukkumaan. YLIMUKAVIA!!! Siellä me nukuttiin keskellä ei mitään ja käytiin yöuinnilla lammessa...siellä oli kiva kellua ja kattella kirkasta tähtitaivasta...oli kirkas jopa ilman rillejä päässä:) Siinä kyllä tuli huokailtua että ompas hienoo.....
leiritulen ääressä uinnin jälkeen
...Tähän elämään täällä on tottunu. Niin sanotusti säännölliset työajat, oma huone / koti johon palata aina töitten jälkeen...omat jutut, tutut kaverit ja ympäristö. Vähän niinkun lyhytaikainen oravanpyörä jota on jostain syystä taas vaikea jättää taakseen ja alottaa udet seikkailut. Mulla on perhosia mahanpohjassa, ihan kun en mukamas ennen matkustellu :) Piakkoin on aika aika jättää tääkin kyläpahanen taas taakseen ja mennä tutkimaan uusia paikkoja vähäksi aikaa. Silmät ristissä oon päivätolkulla ettiskelly halpoja lentoja ja paikkoja mihin mennä...jostain syystä en vaan saa aikaseksi tehdä asialle jotain ja varata niitä lentoja. Tiiän mihin mennä ja minä päivinä, mutta oon huomannu että keksin ittelleni koko ajan jotain muuta tekemistä ettei tarttis kohdata sitä todellisuutta että pitää taas kohta lähtee. Mutta sitten kun lähtee ja tapaa taas uusia ihmisiä niin eiköhän sitä taas voi huokasta helpotuksest aja tokasta että elämä on loppujen lopuksi sittenkin aika kivaa :)
...
Axle 
minä ja Billyn poika Dominic taiteilemassa
minä Billyn kyydissä kruisailemassa
